lauantai 24. joulukuuta 2016

J. Karjalainen Ruisrockin Rantalavalla

Perjantaina 23. joulukuuta tuli TV1:ltä Yle Live -ohjelma, jossa näytettiin J. Karjalaisen viime kesän Ruisrockin keikasta parhaat palat.

Heinäkuussa nauhoitettu esiintyminen Ruisrockissa Turun Ruissalon Kansanpuistossa oli minulle sikäli erikoinen tapaus, etten tiennyt koko J. Karjalaisen edes olevan Ruisrockissa. Moinen oli livahtanut ennakkotiedoista täysin ohi, vaikka moneen kertaan mainoksia mielestäni katselinkin.


Olin VIP-vieraille tarkoitetulla alueella nauttimassa alkoholia, kun Rantalavalta alkoi kuulua jotain tuttua kaiken räpin ja muun turhanpäiväisen jumputuksen jälkeen. Tokaisin samassa pöydässä istuneelle turkulaiselle kulttuurivaikuttajalle Jari Nikkolalle, että "Aivan kuin J. Karjalainen olisi nyt lavalla". Ja niin olikin.

J. Karjalais-diggailuni on pitkää perua. Tykkäsin hänen ensimäisestä levystään J. Karjalainen ja Mustat lasit (-81) kovastikin. Sittemmin on kolahtanut lähinnä eräät 80-luvulla tehdyt irtobiisit kuten Ankkurinappi, Merenneitoni ja minä, Doris, Hän ja Mä meen. 1990-luvun puolivälin megahitti Väinö saa vieläkin karvat pystyyn ja 2006 alkanut muutaman vuoden Lännen-Jukka -periodi oli jotain aivan järkyttävää sontaa.

Kun katselin synkkänä ja sateisena jouluaamuna digiboksilta eilistä lähetystä, iski aivan tajuton kesäfiilis päälle. Aurinko paistoi, Silja Linen matkustajalaiva lipui Kansanpuiston ohi ja Karjalainen bändeineen oli elämänsä vedossa.

En ole oikeastaan ennen kiinnittänyt huomiota kuinka hyvin yhtye soittaakaan. Televisiosta se välittyi paljon paremmin kuin kaukaa yleisössä seisoskellen. Etenkin kitaristi Mikko Lankinen on aivan loistava.

Kuvausryhmän kraanakamera näytti laajalti yleisöä. Yhtään lähellekään keski-ikäistä ei Kansanpuiston hiekkarannalla ollut. Karjalaisen tapauksessa näin olisi voinut olettaa, sillä hän ei esitä nuorisomusiikkia. Vaikka miehen kataloogista löytyy lukuisia koko kansan hittejä, ei hevillä uskoisi nykynuorison tietävän hölkäsen pöläystä koko äijästä. Karjalainen kun edustaa juurevaa amerikkalaista blues- ja kantriperinnettä, eikä suinkaan räppää.

Rokilla ei ole ollut enää muutamaan vuoteen pahemmin tekemistä Ruisrockin kanssa. Suomen vanhimman rokkifestivaalin ohjelmisto on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä. Todennäköisesti tulevana kesänä tapahtuu koko juhlan historian pohjanoteeraus. Ainakin viikko pari sitten julkistettujen ensimmäisten nimien perusteella lavalla hyppivät jälleen Elastisen ja Cheekin kaltaiset umpiturhat artistit.

Lähinnä hävettää lukea nyky-Ruisrockin esiintyjälistaa. Kuin perimmäisenä tarkoituksena olisi karsia yli kaksikymppiset pois jaloista. Oi niitä aikoja kun Ruisrockissa vielä oli rokkia - oli Aerosmith, Iron Maiden, Neil Young & Crazy Horse, ZZ Top, Georgia Satellites ja paljon muuta hienoa.

Tässä videoklipissä J. Karjalainen esittää Ankkurinapin Ruisrockin Rantalavalla vuonna 2013.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti