Ruissalon Rantapromenadilla

Viikolla eräänä arkiehtoona tuli sellainen olo, että töiden ja nokkaunien jälkeen on pakottava tarve päästä Ruissaloon. Tuo Turun vehreä luontokeidas on sen verran lähellä, ettei sinne pääseminen vaadi suuria ponnisteluja etenkään jos omistaa auton.

Tarkoituksenani oli lähinnä käydä katsomassa jos viime syksynä rehottanut auringonkukkapelto olisi tänäkin vuonna samassa paikassa. Ja siellähän se kirkkaana pilkotti jo hyvän matkaa ennen kuin pääsin hollille.

Ruisrockien aikaan olen pystynyt välttämään kapeaa Rantapromenadia suorastaan loistavasti. Tämä on perustunut siihen, että nykyjärjestäjän aikaan olen päässyt paikalle joko lehdistön edustajana tai VIP-vieraana. Heitä kun kyyditään Ruissalon Kansanpuistoon vesibusseilla, jolloin välttyy Via Dolorosaksi nimetyltä loputtomalta tuntuvalta parin kilometrin kävelyltä ahtaalla Rantapromenadilla.

Viimeisestä promenadireissustani on näköjään pitkä aika, sillä en enää kunnolla muistanut miltä väylän varrella näytti. Hyttysetkään eivät olleet vielä menneet talviteloille, koska ne kiinnostuivat oitis sääristäni. Loppuillan sainkin raaputella syyhyäviä patteja.