Pari viikkoa sitten peräänkuulutin Facebookissa potentiaalia kuskikandidaatteja. Heitä ei ilmoittautunut ensimmäistäkään. Myöskään soittokierros tutuille ei tuottanut tulosta. Kaikki autot olivat kuulemma jo täynnä.
Perjantaina kokeilin kepillä jäätä ja tein uuden tilapäivityksen kysellen jälleen kyytiä Poriin. Tällä kertaa natsasi välittömästi ja kello 14 Turun rautatieaseman pihalta starttasi kaara kohti Poria.
Mukana autossa oli minulle aiemmin tuntemattoman Kekke -kuskin lisäksi entinen Sue-lehden päätoimittaja Kimmo Nurminen ja festarituttuni Marika. Nurmisen olen tuntenut jo 30 vuotta, mutta emme ole olleet näin laajalti jutuissa vuosikausiin.
Porin Kirjurinluoto oli myös uusi tuttavuus. Käsittääkseni Porispere järjestetään samalla paikalla kuin Porin Jazz, mutta alue näytti paljon pienemmältä kuin Jazzien kuvissa ja uutispätkissä.
Kellon löydessä 16.30, aloitti päälavalla kalajokelaislähtöinen rankkaa metallia soittava Diablo. En ole koskaan pitänyt yhtyeen musiikista, mutta kaverit vaikuttavat haastatteluissa hyvinkin tervejärkisiltä. Kappaleet vaan ovat aivan liian rankkaa tykitystä minun makuuni.
Laulajakitaristi Rainer Nygårdin välipuheista tuli jotenkin mieleen Ville Laihiala Sentenced-aikoinaan. Ikävä kyllä, mutta moiset jutut sopivat paremmin Laihialan suuhun.
Kakkoslavan paikkaa sai tovin etsiä. Se oli anniskelualueen yhteydessä oleva teltta, jota ei heti esiintymisareenaksi mieltänyt. Alueella oli vielä kolmaskin lava, jonka huomasin vasta juuri ennen pääesiintyjä Twisted Sisteriä.
Reckless Loven tukkaheviä en ole hetkeen kuullutkaan livenä. Yhtye on kirjoissani jonkinlainen väliinputoaja - musiikki periaatteessa sellaista mistä tykkään, mutta mikään ei ole ajanut tutustumaan siihen sen tarkemmin.
Olli Hermannin yhtyeen jälkeen päälavalla aloitti Sanni. Käsittämättömän suosittu laulajatar oli vaan väärässä paikassa, sillä hevivoittoiselle festivaalipäivälle olisi hyvin voinut ottaa jonkun sinne oikeasti sopivan. Sanni oli varmasti buukattu Porispereen tuomaan lisää lipputuloja, mutta päivän muiden esiintyjien joukossa hän oli aivan eksyksissä tyhjänpäiväisine lallatuksineen.
Telttalavalla Sannin jälkeen esiintynyt amerikkalainen Metal Church ei sekään tehnyt allekirjoittaneeseen aivan odotettua vaikutusta. Tunnistin setistä ainoastaan neljä kappaletta, jotka löytyvät yhtyeen mainioilta ensilevyiltä Metal Church (-84) ja The Dark (-86). Lopputuotantoa en niin tunnekaan, joten siinä varmaan suurin syykin.
Metal Churchin esiintyessä teltta oli aivan piukassa. Paras paikka seurata toimintaa oli teltan takaosassa anniskelualueen tuntumassa, jossa ei ollut suurta ruuhkaa. Muutoin Porisperessä oli mukavan väljää verrattuna moniin muihin muurahaiskekoihin, joihin vuosien varrella olen joutunut.
Päälavalla metelöinyt lemiläinen Stam1na on yksi niitä yhtyeitä, joita koitan parhaani mukaan vältellä. Aivan kammattovaa äänisaastaa alusta loppuun.
Illan kohokohtaa eli Twisted Sisteriä odotellessa ja tuttujen kanssa poristessa teltassa soitellut Maj Karma meni täysin ohi. En usko menettäneeni mitään.
Twisted Sister oli syy miksi olin hinkunut niin kovasti Poriin. Ja kyllä kannatti vinguttaa Tuohi Mastercardia, jotta sai kokea tämänkin mahtavuuden. Yhtyeen esiintyminen on yksi kuluvan kesän kohokohdistani.
Twisted Sister -diggailuni juontaa kevääseen 1983. Tilasin tuolloin Epes Music Shopista yhtyeen debyyttialbumin Under The Bladen huimaan 14 markan hintaan.
Twisted Sisterin 1984 ilmestynyt läpimurtolevy Stay Hungry sinetöi fanitukseni. Muistan vielä hyvin tuskan ja ahdistuksen kun jouduin maksamaan levyn kahteen kertaan. Fazerin Musiikkikerho alkoi karhuta rahoja jo kertaalleen maksetusta lätystä, eikä kuittia tietenkään ollut enää tallella. No, vuosien saatossa levyä on varmasti höylätty koko rahan edestä.
Kesäkuussa 2003 näin Twisted Sisterin ensimmäisen kerran livenä. Etelä-Ruotsissa järjestettävän Sweden Rock Festivalin päätöspäivän viimeinen orkesteri esiintyi tihkusateessa vellovalle yleisölle.
Bändi nousi hiljattain otsikoihin siitä kertovan dokumentielokuvan myötä. Itse en ole pätkää vielä nähnyt, mutta odottelen kuumeisesti milloin se tulee YLE Teemalta. Elokuvassa käydään 70-luvulla perustetun yhtyeen tarinaa läpi levytyssopimuksen saamiseen asti. Tuo ihme tapahtui 1982, johon mennessä Twistarit olivat veivanneet jo vuosikausia ja dokumentin mukaan tehneet "tuhansia keikkoja".
Vaikka kitaristi Jay Jay French perusti Twisted Sisterin esiasteen 70-luvun alussa, myytiin Porisperessäkin t-paitoja, joissa luki 40 maagisena vuosilukuna. Unohtumaan vaan pääsi, että yhtye lopetti toimintansa 1987, jolloin ilmestyi kiistelty Love Is For Suckers -albumi. Ruususen unta jatkui aina tälle vuosituhannelle saakka, jolloin paluukeikkoja alettiin tehdä.
Porin keikka kolahti minulle huomattavasti paremmin kuin kolmetoista vuotta aikaisemmin Sweden Rockissa näkemäni. Bändin settilista oli lähes vertaansa vailla. Klassisen kokoonpanonsa jokaiselta neljältä levyltä kuultiin muutama kappale.
Rumpalina loppuaikojen Twisted Sisterissä on hieman yllättäen entinen Dream Theater -kannuttaja Mike Portney. Huomattavasti vaativamman rokin taitajana tunnettu mies tuntui sopivan bändiin oikein hyvin, vaikka välillä temmot olivatkin nopeampia kuin edeltäjällään, viime vuonna kuolleella A.J. Perolla.
Laulaja Dee Snider paasasi jo 80-luvun keikkatallenteilla siihen malliin, että palopuheiden sijaan keikkaan olisi mahtunut monta kappaletta lisää. Välihöpinöitä oli Porissakin, mutta ei mitenkään häiritsevästi.
Sniderin uhoamisessa oli paikoin ituakin. Koska kyseistä esiintymistä mainostettiin "viimeisenä Suomen keikkan ikinä", naljaili laulaja muusikkokollegojen kustannuksella. "Me emme ole mikään vitun Judas Priest, Kiss, Scorpions tai Black Sabbath, jotka kertovat lopettavansa mutta tekevät silti aina uusia kiertueita. Tämä on ehdottomasti viimeinen kiertueemme".
Musiikki oli kumminkin pääosassa, eikä Sniderin uhoaminen. Hienoja hevibiisejä tuli toinen toisensa perään sitä tahtia, että puolitoista tuntinen musiikillinen ilotulitus loppui ennen kuin huomasinkaan. Mahtava esitys.
Keikalla kuultiin seuraavat kappaleet: Stay Hungry / The Kids Are Back / Burn In Hell / Destroyer / Like a Knife In The Back / You Can't Stop Rock'n'Roll / The Fire Still Burns / I Am (I'm Me) / We're Not Gonna Take It / The Price / I Believe In Rock'n'Roll / Under The Blade / I Wanna Rock / (encore) Come Out And Play / S.M.F.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti