Ahvenanmaalla osa 6 - Såliksen patteri

Viiden vuorokauden Ahvenanmaan reissulla löytyi paljon uutta maakunnan historiasta. Enpä nimittäin tiennyt Såliksen patterinkaan olemassaolosta ennen kuin matkanjohtajamme ja ahkera geokätkömies Kaj Ahlroth parkkeerasi autonsa tien poskeen parkkipaikalle.

Såliksen patteri oli venäläinen rannikkopatteri vuosina 1916-1918. Patteri oli osa puolustuslinjaa, joka kattoi merialueet Ahvenanmaalta Hiidenmaalle ja Saarenmaalle. Sen tarkoituksena oli sulkea Suomenlahti viholliselta ja valvoa Perämeren liikennettä.

Ahvenanmaalla oli kaikkiaan kymmenen rannikkopatteria. Venäläinen varuskunta käsitti enimmillään 8000 miestä. Såliksen patteri oli ainoa joka osallistui taisteluihin. Se sai tehtäväkseen ampua valkoisia joukkoja kohti, jotka olivat tulleet Ahvenanmaan Godbyyn helmikuussa 1918.

Viimeiset venäläisjoukot lähtivät Ahvenanmaalta maaliskuussa 1918. Såliksen tykit purettiin ruotsalaisten toimesta 1919 ja kiinteät puolustusrakenteet räjäytettiin pian sen jälkeen.

Se on jälkipolvia ajatellen sääli, sillä 800 metriä pitkän mukulakivitien päässä on pelkkää kivikasaa pitkin poikin. Ennen siellä sijaitsivat kasarmialue ja rannikkopatteri, joka rakennettiin 40 metriä korkan Sålis-vuoren laelle.

Mukulakivitie on aikoinaan ollut peräti seitsemän metriä leveä sotilastie, mutta sen laidat hajoitettiin kun koko patteri purettiin. Totaalisesti tuhottu patteri näkyy parhaiten tornista käsin, josta voi myös tuijotella merelle.

Patteri N-74 oli osa ketjua, joka muodostui kymmenestä kiinteästä rannikkopatterista Ahvenanmaalla. Ne saattoivat olla hieman erilaisia yksityiskohdiltaan, mutta kaikkien aseistukseen kuului kahdesta kuuteen tykkiä, joiden kaliiberit olivat 120 mm, 152 mm tai 205 mm.

Såliksen patteriin kuului kolme 152 mm Canet-rannikkotykkiä. Kaksi oikeanpuolista tykkiä vuosimalliltaan 1903 oli asennettu laivalavetille ja varustettu 20 mm panssarisuojuksilla. Niiden ampuma-ala oli 360 astetta. Tykkien kantomatka oli 13,5 kilometriä, pienemmällä osumistarkkuudella jopa 18 kilometriä.

Tykkejä suojasi 75 metriä pitkä betonista valettu ja kivimurskalla täytetty suojavalli, joka oli peitetty louhituilla graniittilohkareilla. Patterin takana kulki kallioon räjäytetty neljä metriä leveä yhteyshauta. Patterin oikealla puolella oli kuusi metriä syvä räjäytetty hauta, josta oli tarkoitus tehdä pommisuoja.

Tykkien ja tulenjohdon välinen yhteydenpito hoitui puhetorvilla. Kauemmaksi tapahtuvaa tulenjohtoa varten oli laajamittainen kenttäpuhelinjärjestelmä.