Klipunkarissa huhtikuun puolivälissä

Klipunkari Kustavin kirkonkylässä Kivimaalla on eräs lapsuuteni ja teiniaikojenkin merkittävimmistä paikoista. Siellä tuli uiskenneltua satoja kertoja ja kaikki kesäpäivät kuluivat Klipunkarin kallioilla. Saavutuksista sen verran, että suoritin uimamaisterin tutkinnon kesällä 1982 tässä paikassa.

Nykyään poikkean rannassa muutaman kerran vuodessa. Unissani tosin huomattavasti useammin. Klipunkari nimittäin on yksi vakiopaikoista, jossa öisin seikkailen. Aikamoinen merkitys sillä on näköjään ollut senkin puolesta.

Huhtikuun puolivälissä Klipunkarissa oli kovin hiljaista. Vesi oli todella matalalla. Olen monesti ihmetellyt, miten kummassa "ennen vanhaan" pystyi hyppäämään mereen vaikka pää edellä sellaisista kohdista, jotka nyttemmin tuntuvat aivan mahdottomilta. Silloin se vaan oli helppoa.