35 vuotta vinyylilevyostoksia

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 35 vuotta siitä kun ostin ensimmäiset lp-levyni. Fazerin Musiikkikerhosta tilaamani vinyylit olivat Matchboxin Settin' The Woods On Fire ja Crazy Cavanin Still Crazy. Kumpaakaan en enää omista.

80-luvun alussa Suomessa vallinnut rockbillyboomi tavoitti hetkellisesti Kustavin saaristokunnankin. Suosikin artikkeleista tutut Crazy Cavan ja Matchbox olivat kovia juttuja. Muistan kuvitelleeni Matchboxin levyltä löytyvän silloisen suurhitin Midnite Dynamos, mutta sitä ei sinänsä kelvolla lp:llä ei ollutkaan. Cavanin levystä en muista muuta kuin pinkin kannen.

Musiikkiharrastukseni alkuaikoina levyjä lähti nopeasti kiertoon. Nuorena poikana ei juolahtanut mieleen, että ostelisin vielä 35 vuotta myöhemminkin lp-levyjä ja että niillä olisi nykyään varmasti paljonkin arvoa. Ei välttämättä juuri noilla kyseisillä rockabillyälppäreillä, mutta sellainenkin nykypäivän keräilyharvinaisuus kuin suomalaista hardcorepunkkia sisältävä kokoelmalevy Russian Bombs Finland oli minulla upouutena. Se taisi lähteä vaihtoon kun rupesin hevimieheksi talvella 1983.

Vaikka levy- ja etenkin lp-levyosteluissa on ollut pitkiäkin taukoja, löysin harrastuksen uudelleen pari vuotta sitten. Vierähti vuosia, etten hankkinut älppäreitä juuri ollenkaan, vaan kannoin kotiin pelkkiä cd-levyjä. Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen ja kiertelen lähinnä kirpputoreilla selaamassa vinyylikasoja. Aika usein löytyykin kaikenlaista kiinnostavaa. Viimeksi viime lauantaina investoin neljä lp:tä Hassisen kirppikseltä Turusta.

Merkillisin ostostapahtumani miesmuistiin oli Turussa Manhattanin kirppiksellä lauantaina kuudes helmikuuta. Selaisin lp-levyjä eräällä loosilla, kun vastaan tuli ranskalaisen hevibändin Trustin vuonna 1982 ilmestynyt Savage -kiekko. Muistin, että minulla on joskus ollut se ja että levy oli aika paska.

Ihmetys oli valtava, kun vilkaisin levyn takakantta. Alanurkassa oli pieni nimikkotarrani, joita liimailin noin vuosina 1983-85 älppäreihini. Olin siis törmännyt yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen entiseen omaan lp-levyyni! Missä lie lätty seikkaillut kaikki nämä vuodet, sitä ei tiedä itse pirukaan.

Kuten arvata saattaa, ostin levyn uudelleen itselleni. Hintaa oli viisi euroa ja musiikki yhtä kehnoa kuin muistinkin - syy, miksi siitä aikoinaan luovuinkin. Mutta koska tilanne oli tällainen, oli levy otettava talteen.