Berliinin reissu osa 1 - Yleistä matkasta

Kävin viime huhtikuussa turkulaistuttuni Timo Laaksosen kanssa Saksan pääkaupungissa Berliinissä. Matkamuistelut ovat vaan jääneet näihiin päiviin saakka.

Tarkoitus oli lomailla muutama päivä jossain eurooppalaisessa kaupungissa. Paikaksi valikoitui erinäisten mietintöjen jälkeen Berliini. Listalla oli kaikenlaisia paikkoja alkaen Pariisista Gdanskin kautta Budapestiin. Berliini vakuutti nähtävyyksillään ja edullisuudellaan.

Matka löytyi nettisivu Ebookersin kautta varsin huokeasti kohdasta "lennot + hotelli". Koska Ebookersissa on tällainen hanikka, olen sitä myös käyttänyt. Huomattavasti, jopa satoja euroja edullisemmaksi tulevalla vaihtoehdolla löytää vaikka mitä.

Olen monesti ihmetellyt kun yksi sun toinen kertoo "odottavansa halpoja lentoja". Sitten kun "halpa" lento löytyy, katsotaan hotelli erikseen. Kun olen ehdottanut katsomaan kohtaa "lennot + hotelli", on vastaukseksi saattanut tulla "emme halua mitään pakettimatkaa". Kyseessähän ei ole pakettimatka.

Jos haluaa tyhjentää pankkitiliään moisella toiminnalla, niin siitä vaan. Minä ainakin käytän vastaisuudessakin lennot + hotelli -yhdistelmää jos sellainen on saatavilla. Nytkin pelkkä hotellimme olisi erikseen maksanut yli neljä sataa euroa, kun koko matkamme maksoi yhteensä alle kolme sataa euroa - siis lennot ja hotelli!

Berliinin reissun pituus oli neljä yötä. Hotelli sijaitsi lähellä Checkpoint Charlien entistä tarkastusasemaa. Checkpoint Charlie oli vuosina 1961-1989 ulkomaalaisille Friedrichstrasen metroaseman ohella ainoa reitti Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. Siitä oli hyvä pujahtaa metroon ja suunnata kohti päivän nähtävyyksiä.

En ymmärtänyt metroista hölkäsen pöläystä, enkä ehtinyt niihin tuossa ajassa tottuakaan. Timolla on taidot hallussa, joten kävelin vaan perässä ja yleensä aina olimme suunnitellusti perillä.

Huvittaa aina kun kuulen "suurten" maailmanmatkaajien tarinoita siitä kuinka jo suunnilleen vartissa oli kaikki hallussa missä tahansa metropolissa. Kalle Päätalon Iijoki-sarjakin luettiin jo matkalla lentokoneessa.

Berliini on tähän saakka suurin kaupunki jossa olen käynyt. Vajaassa viikossa siitä ehti saada jonkunlaisen yleiskuvan, mutta noin isoon kaupunkiin paremmin tutustuminen vaatisi pitemmän ajan. Ehdimme kumminkin käydä kaikissa kohteissa, joita oli etukäteen mietittykin.

Berliini on jo vuosia ollut varsinainen trendipaikka. Siellä lomailee vaihtoehtokulttuuri-ihmisiä ja niitä, jotka lukevat muotilehdistä, että sinne kannattaa mennä. Alakulttuureita on varmasti joka lähtöön ja se näkyi myös katukuvassa.

En huomannut kaduilla minkäänlaista uhkaavaa tunnelmaa tai muuta, joita suuressa kaupungissa saattaisi olla. Ei päivällä eikä yöllä. Porukka oli varsin värikästä. Lähinnä 1940-luvulta tuttuja arjalaispiirteitä tullut vastaan ollenkaan. Sen sijaan 1970-luvun Ugandasta ja 1990-luvun Irakista muistuttavia hahmoja näkyi paljonkin.

Berliinissä on nykyään 195 eri kansalaisuutta. Suurin yksitäinen ryhmä ovat turkkilaiset. Berliiniä kutsutaankin "suurimmaksi turkkilaiskaupunkiksi Turkin ulkopuolella".

Turkkilainen oli taksikuskimmekin, jonka kyytiin hyppäsimme lentokentältä. Hän kertoi vanhempiensa muuttaneen Länsi-Berliiniin 1960-luvulla. Mies ei puhunut alkumatkasta paljon mitään, mutta kun ikkunan ohi vilahti seksikauppa nimeltä Manolito-Erotica, hän innostui. Pian kaveri mylvi muhkeat viikset väpättäen kuin kiimainen hirvi. "Manolito-Erotocaaa! Sadomasooo! Der arsch!", hän huusi, rummutti rattia ja paineli kaasua.

Kun viereiselle kaistalle osui kolmen nuoren naisen seurue, alkoi kuskimme arvostella heidän ulkonäköään. Lopuksi hän ilmoitti, etteivät naiset ole kykeneväisiä ajamaan autoa, vaan heidän pitäisi olla kotona ruokaa laittamassa.

Saksan menneisyys juutalaisvainoineen oli läsnä kaikkialla. Isoja kuvasuurennoksia holokaustista näkyi siellä täällä. Jopa koko korttelin laajuinen juutalaisvainojen muistomerkki löytyy keskeiseltä paikalta Berliiniä. Sen lähellä sijainnut valtakunnanjohtaja Adolf Hitlerin bunkkeri on nykyään parkkipaikkana. Entisestä johtolasta ei muistuta enää kuin vaatimaton infotaulu.

Koska Berliini pommitettiin lähes maantasalle toisessa maailmansodassa, ei kaupungissa ole juurikaan korkeita vanhoja rakennuksia. Pilvenpiirtäjiä kohoaa vain parilla aukiolla. Potsdamer Platz on viihteen, shoppailun ja liike-elämän keskus.

Berliinissä on noin 3,4 miljoonaa asukasta. Se on Saksan suurin kaupunki ja Euroopan unionin toiseksi suurin kaupunki Lontoon jälkeen. Toisin kuin joidenkin muiden suurkaupunkien kohdalla (esimerkiksi Pariisi), on Berliinissä viralliset rajat ja kaupunkimaisesti rakennetun tosiasialliset rajat vastaavat toisiaan. Laajempi Berlíinin metropolialue ja kauas ja siinä asuu määritelmästä riippun noin 4,4 - 5,9 miljoonaa ihmistä.

Berliini sijaitsee itäisessä Saksassa, noin 70 kilometriä Puolan rajalta. Kaupunki on Brandenburgin osavaltion ympäröimä, joten se muodostaa enklaavin (hallinnollinen alue, joka on kokonaan tai suurimmaksi osaksi toisen vastaavan hallinnollisen alueen ympäröimä). Alueen suurin pituus itä-länsi-suunnassa on 45 kilometriä ja pohjois-etelä-suunnassa 38 kilometriä.

1933 Saksassa nousi vaaleilla valtaan kansallissosialistinen puolue. Sen johtaja Adolf Hitler halusi tehdä Berliinistä uuden pääkaupunkinsa. Rakennushommat kuitenkin keskeytyivät toisen maailmansodan takia. Länsiliittoutuma pommitti Berliiniä 363 kertaa vuosina 1940-45. Puna-armeija pääsi kaupunkiin huhtikuussa 1945, tasan 70 vuotta visiittiämme ennen.

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen. Niitä hallinnoivat Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska. Berliini jäi Neuvostoliiton vyöhykkeen sisälle, mutta sekin jaettiin saman joukon kesken neljään osaan. Länsivallat hallinoivat Länsi-Berliiniä, Neuvostoliitto Itä-Berliiniä.

Neuvostoliitto myös aiheutti laajoja ongelmia Länsi-Berliinille. Tilanne muuttui entistäkin problemaattisemmaksi 1949, jolloin Saksan länsivyöhykkeistä muodostettiin Saksan liittotasavalta ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Se piti Berliiniä pääkaupunkinaan, mutta käytännössä pääkaupunki oli pelkästään Itä-Berliini.

Vuoteen 1961 saakka Itä- ja Länsi-Berliinin välillä pystyi liikkumaan vapaasti. Muualla Saksojen rajaa vartioitiin tarkasti. Länsi-Berliinin kautta pakeni kommunistihallintoa runsas määrä itäsaksalaisia, joten DDR päätti rakentaa Berliinin muurin. Muurilla eristettiin Länsi-Berliini Itä-Berliinistä ja DDR:stä.

Muuri murtui vasta 1989, jolloin DDR poisti kansalaistensa matkustusrajoituset. Siihen saakka he olivat saaneet lomailla vain oman maansa rajojen sisällä. Muurin murtuminen oli megatapahtuma, joka oli samalla sysäys itäeurooppalaisen kommunismijärjestelmän romahtamiselle.

Muurin purkamisvuonna 1990 neljä miehitysvaltaa luovuttivat hallintaoikeutensa Berliiniin yhdistyneelle Saksalle niin kutsutussa kaksi plus neljä -sopimuksessa. Saksojen yhdistymisen seurauksena Berliinistä tuli jälleen yksi kaupunki 1991 Saksan pääkaupunki.

Saksan pääkaupunkina Berliini on vaikutusvaltainen poliittinen keskus Euroopassa. Tarkempi tutustuminen parlamenttirakennukseen jäi valtavan ruuhkan vuoksi väliin, mutta lähialueen puistoja ja muistomerkkejä tutkailimme.

Berliini muuria oli jäljellä yllättävän paljon. Muuri oli tehty betonielementeistä, noin kirjahyllyn kokoisista, mutta korkeammista palasista.

Risteily Spree-joella kesti pari tuntia. Sen aikana näki yhä eron Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. Itäisellä puoliskolla oli paljon rakennustyömaita ja muuten vaatimattomampaa. Joen varrella muuria oli jopa niin paljon, ettei siitä tule heti pulaa, vaikka turistit ostaisivat palasia matkamuistoiksi entistäkin enemmän.

DDR:n ajan kommunismilla lyödään nykyään rahoiksi. Sellainen nostalgia yllätti. Jos haluaa muistella vuosikymmenten ankeutta ja vankeutta, eipä siinä tapauksessa luulisi kovin hyvin menevän. Vanhoja karvahattuja ja muuta tilpehööriä sekä Trabantti -ajeluja oli tarjolla.

Koska saksankielentaitoni on 80-luvulla tapahtuneesta muutaman vuoden opiskelusta huolimatta hieman ruosteessa, oli tultava toimeen englannilla. Sillä pärjäsikin pääosin vallan mainiosti.

Suurin kieliongelma oli tosin päivittäinen. Se tapahtui hotellin lähellä olevassa leipomokahvilassa, jossa kävimme aamuisin tankkaamassa ennen kaupunkikierrokselle lähtöä. Syy moiseen oli hotellimme kallis aamupala. Kumpikaan ei halunnut pulittaa siitä 14 euroa. Lähipaikassa selvisi noin viidellä eurolla.

Koska flunsa iski juuri sopivasti ennen reissua, yritin lääkitä itseäni lähinnä Finnrexin -merkkisellä pulverilla. Sitä kaadetaan kuumaan veteen, nautitaan ja toivotaan auttavan.

Lähikuppilasta oli uskomattoman vaikeaa saada kuumaa vettä. Yrin varmasti kaikki konstit joka aamu. Välillä sain lasillisen kylmää vettä, toisinaan kahvia ja kerran jopa Coca-Colaa. "Hot water" oli Lähi-idästä kotoisin oleville yrittäjille ylivoimainen sanapari, eikä "Boiled water" uponnut yhtään sen paremmin.