Minulle ei selvinnyt mistä ohjelman harhaanjohtava nimi tulee. 1960-luvun turkulaiset nuoret miehet eivät ainakaan nykymittapuun mukaan olleet järin hurjia. Nimi viittaisi Turussa lähinnä Kakolan vankilaan.
Ohjelma on kuvattu vuonna 1986. Kulttuurihistoriallisesti se on varsin mielenkiintoinen. Kauppakeskittymä Hansakorttelin avajaiset, puretun ja vain osin säästetyn Julinin talon karu rakennustyömaa, turkulainen muuttuva katukuva ylipäätään sekä etenkin runoilija Markku Innon jutut kiinnostivat. Kolmessakymmenessä vuodessa kaupunki on muuttunut paljon, vaikkei sitä ehkä huomaakaan siellä liikkuessaan.
1960-luvun lopulla nuori taitelijaporukka koki turkulaisen kulttuurielämän niin surkeana, että sille oli aika tehdä jotain. Suomen talvisota 1939-40 -yhtyeen- ja performanssiryhmän perustaneet sekä keikoillaan erikoisia ohjelmanumeroita esittäneet nuorukaiset kuten Into ja sika-aiheisilla teoksillaan kohahduttanut taiteilija Harro Koskinen olivat dokumentin pääosissa.
Hurjan pojan kodissa on pätkä Eerinkinkadulla sijainneen äänilevykauppa Levymyynnin tiloista. Äänessä on omistaja, muutamaa vuotta myöhemmin edesmennyt Pentti Siivonen. Lukion toisella luokalla vuonna 1988 olin viikon verran työharjoittelussa Levymyynnissä. Oli nostalgista nähdä liike pitkästä aikaa.
Runoilija Into täytti lokakuussa 70 vuotta. Dokumentin jälkeen häntä haastateltiin. Mies muisteli ohjelman tekoa ja jutteli ohessa niitä näitä.
Innon kuivahkon rauhallinen ja jopa kyyninen tapa jutella jäi mieleeni jo 80-luvun puolivälissä. Tuolloin näin miehen ensimmäisen kerran Turun musiikkikirjastossa, joka oli hänen päivätyöpaikkansa. Veikkaan, että häntä tuskin kannattaa haastaa väittelyyn, ellei itsellä ole sana pirun hyvin hallussa.
Markku Into oli aikoinaan TVO:n vakiokävijöitä. Kerran hänellä oli päällään verryttelytakki, jonka selässä luki isoilla kirjaimilla INTO. Silloisena urheilumiehenä kysyin mikä seura on kyseessä? Vastaus oli Merikarvian Into. Minulla on jossain C-kasetilla hänen haastattelunsakin, jonka tein undergroundhengessä. Aiheena oli hänen levytyksensä Keitä, keitä kahvinkeitin. Samalla C-kasetilla on aiheeseen liittyen myös M.A. Nummisen haastattelu.
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström
Juttusi osui silmiini äsken, kun etsiskelin muistijälkiä Levymyynnistä, jossa luuhasin itsekin 70-luvun lopusta alkaen. Markku Intoakin uskalsin aika ajoin puhutella musiikkikirjastossa. Sen verran täsmentäisin, että Levymyynti toimi pisimpään Yliopistonkadulla. Aluksi vastapäätä nykyistä Stockmannin tonttia, sitten osoitteessa Yliopistonkatu 11.
VastaaPoistat. K. Salonen