Luolalanjärven luontopolku Naantalissa

Luolalanjärvi on Naantalissa sijaitseva 24 hehtaarin kokoinen järvi. Sen keskisyvyys on 1,6 metriä ja syvin kohta 5,3 metriä.

Rehevän järven rannoilla on kaksi lintutornia ja se on suosittu lintuvesi. Järven ympäri mutkittelee parhaat päivänsä nähnyt kolme kilometriä pitkä luontopolku.

Lähdin viime lauantaina Harri Nato Leinon kanssa kiertämään järveä. Vaikka kohde on aivan tien vieressä matkalla Turusta Naantaliin, ei sinne ole ollut aiemmin asiaa, enkä ole koskaan nähnyt siinä ketään kulkijoita. Nytkään reitillä ei ollut lisäksemme muita.

Kuulin luontopolusta pari vuotta sitten Turun Sanomien Luonto Plus -ohjelman kautta. Siinä luontoekspertti Ari Karhilahti veti ylleen kumipuvun ja kahlasi järveen tarkoituksenaan oli repiä ylös vieraskasvilajia, joka ilmeisesti oli jonkun neropatin akvaariosta peräisin. Kellertävä, rehevä ja nopeasti leviävä kasvi oli jo ehtinyt vallata komean lohkon järven rannasta.

Wikipedian mukaan Luolalanjärvi on liian matala, kauttaaltaan ja tasaisesti rehevöitynyt järvi, jonka tilaa voitaisiin parantaa ainoastaan vesikasvillisuuden ja kalojen poistolla. Sitten joku urpo menee ja kaataa akvaarionsa sisällön sinne. Saunan taakse joutaisi.

Lähdimme kierrokselle entisen emäntäkoulun lähellä sijaitsevalta parkkipaikalta, jossa on toinen lintutorneista. Tarkka osoite on Laidunpolku 33. Opastuskylttejä ei näkynyt missään, mutta maalaisjärkeä käyttämällä lähdimme kävelemään lähimmälle polkua muistuttavalle uralle.

Liekö reitti sitten otettu pois käytöstä huonon kuntonsa takia? Ruohot, nokkoset ja muut kasvit rehottivat kuin viidakossa konsanaan ja pirkospuut olivat katkeilleet, lahonneet tai loistivat loissaolollaan. Se voisi selittää opasteiden puuttumisen.

Myöskään lenkin varrella ei ollut opaskylttejä, mutta punaista eristysnauhaa ja puihin läiskittyjä maaliläikkiä oli helppo seurata. Vain järven toisessa päässä piti kävellä jonkun matkaa maatien reunassa ja arpoa minne mennä seuraavaksi. Pelastuksena oli rannassa vanha pumppuhuone, josta polku lähti jyrkkää rinnettä ylös.

Kesällä luontopolku on varmasti ollut niin rehevä, ettei sinne ole ollut asiaa paljain säärin. Nokkosta oli melkein kuin viljeltynä. Vielä nytkin, lokakuisena pakkasaamuna, heinät haittaisivat jonkun verran etenemistä.

Luolalanjärven luontopolulla on vain pari jyrkempää nousua, muuten meno on melko tasaista. Itse järvelle ei tiheän rantakasvillisuuden takia näy suoraan monestakaan paikasta. Rauhalliseen kiertämiseen meni noin tunti, joka pikku pakkasella oli juuri sopivan mittainen.