Rokkia etsimässä Ruisrockissa

Turun Ruissalon Kansanpuistossa 3.-5. heinäkuuta järjestetty Ruisrock oli 46. kerta kun saarella rokattiin. Tai oikeastaan tapahtumasta ei voi enää käyttää "rock" -nimitystä, sillä ohjelmiston luonne on muuttunut viime vuosina sellaiseen suuntaan, että paremminkin tapahtuman nimeksi sopisi vaikka Ruispop tai Ruisfest.

Onkin käsittämätöntä, että rokkifestivaalilla tarjotaan pääosin aivan jotain muuta kuin rokkia. Nykyään kovassa huudossa oleva puhelaulu eli rap kahmaisi leijonanosan ohjelmistosta. Sen lisäksi lavalla nähtiin suuria ulkomaisia naistähtiä, joista minä tai useimmat tuttavani eivät olleet koskaan ennen kuulleetkaan.

Nuoriso ilmeisesti tunsi ulkomaisetkin hömppänimet. Ruisrock nimittäin teki melkein yleisöennätyksensä; kolmen päivän aikana Ruissalossa kävi noin 95 000 ihmistä. Tällainen Suomessa käytetty, harhaanjohtava laskutapa ei tienkään ole realistinen - jos ostit kolmen päivän lipun, olit samalla kolme eri kävijää.

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Turku kylpi helleaallossa. Ruisrockilla kävi ilmiömäinen tuuri sään suhteen. Parempaa festarikeliä ei Suomessa voi enää olla. 

Itse olin jälleen onnekas saadessani kolmen päivän VIP-passin. Muuten olisi varmaan jäänyt Ruissit väliin tällä esiintyjäkattauksella. Joukossa oli toki pari helmeäkin - perjantaina Lounalavalla soittanut ruotsalainen Backyard Babies heitti vallan mainion keikan. Siinä vasta loistava rokkibändi.

Backyard Babies.


Mainittava on myös 90-luvun alkupuolella toimineen ja Ruirockin sivulavalla kesällä 1993 esiintyneen helsinkiläisen Kingston Wallin uudelleenlämmitys nimellä Kingston Wall Freakout. 1995 itsemurhan tehneen pääjehu Petri Wallin tilalla nähtiin peräti kolme kitaristia ja joukko vierailevia laulajia.

Telttavalla nähty spektaakkeli keräsi kovasti kehuja. Valoshow oli huippuluokkaa, eikä sekalainen kokoonpano pystynyt tyrimään arvostetun bändin muistoa. 

Kingston Wall Freakuot. 


Juhlien suurimpia tähtiä kuten Ellie Gouldingia en tainnut nähdä tai kuulla edes vilaukselta, enkä usko mitään menettäneenikään.

Amerikkalainen Public Enemy on rap-ledenga, jonka näin livenä Seinäjoen Provinssirockissa vuonna 1992. Nyt havainnot rajoittuivat vartin verran sivukorvalla kuunteluun kaljajonossa pönöttäessä.  

Pharrell Williams on kuulemma kovinkin kuuluisa tähti, mutta minulle täysin yhdentekevä kaveri, jonka esitystä jaksoin seurata tasan yhden kappaleen ajan.

Ruisrockin ohjelmistoa tuijottaessa jää helposti huomaamatta alueohjelma, josta ei suurta meteliä pidetä. Pellolla ja rannalla kun voi olla mitä tahansa performanssia tanssista graffitinmaalukseen. Ilmeisesti ulkomaisilta festareilta pöllittyä ideaa oli nytkin totetuttamassa varmaan kymmeniä erilaisia ryhmiä.

Parannellessani krapulaa lauantaina iltapäivällä törkeän hintaisilla myyntituotteilla, tuli niemenkärjen annniskelualueen lavalle punaperuukkinen kuvankaunis nainen ja Costello Hautamäkeä muistuttanut kitaristi. Hän luritteli menemään reippaita instrumentaalikappaleita, joista tuli hieman Joe Satriani mieleen. Mies osoittautui Timo Tex Turpeiseksi ja nainen Raggarin morsiameksi.

Raggarin morsian ja Timo Tex Turpeinen.


Samalla lavalla nähtiin pari tuntia myöhemmin 90-luvun alussa valtavan suosittujen Ne Luumäkien kitaristi Heko ja Pojat -yhtyeen laulajakitaristi Miika Söderholm. Kaksikko veto Punk-pajaa, jossa noin tunnin aikana tehtiin uusi punk-kappale. Yleisö heitteli lauseita lavalle ja hiljalleen kappale eteni. Se sai nimekseen Emilia. Tarttuva ralli siitä tulikin.

Punk-pajan vetäjät Heko Luumäki ja Miika Söderholm. 


Kahden päivän Ruissini aikana näin tuttuja todella vähän. Menneinä vuosina olen juuttunut suustani kiinni vähän väliä. Jopa niin, että eteneminen on ollut hankalaa. Nyt sitä hidasti ainoastaan ylisuuri ihmismassa, jonka mukana oli paikoin vaivalloista mennä.

Tuttukadon uskon johtuneen onnettomasta musiikkitarjonnasta, joka ei antanut ainakaan yli neljäkymppisille juuri yhtään mitään. Ruisrockissa on kumminkin perinteisesti käyneet hieman varttuneemmatkin. Mikäli valittu linja jatkuu, pääsevät järjestäjät varmasti lopuistakin eroon.