Kasnäsin reissu osa 3 - Bengtskär

Bengtskär sijaitsee Turun saaristossa ja kuuluu Kemiönsaaren kuntaan. Saari on pinta-alaltaan noin 2 hehtaaria ja sijaitsee Saaristomerellä noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Bengtskär on Saaristomeren uloin luoto ja Suomen eteläisin asuttu paikka.

Lähin saaristokylä Rosala sijaitsee noin 18 kilometriä Bengtskäristä pohjoiseen, ja lyhin ja suojaisin reitti majakalle kulkee Hiittisten saariston halki.

Bengtskärin kallioperä on vuosien saatossa joutunut ihmisen muokkauksen kohteeksi; luodolle rakennettua majakkaa varten kalliota madallettiin räjäyttämällä, ja majakkaan tarvittavat kivet louhittiin paikan päältä.

Myös jatkosodan aikana käyty Bengtskärin taistelu on jättänyt kallioon jälkiä. Sodan jälkeen kalliota räjäytettiin ja louhittiin lisää konekivääripesäkkeitä, juoksuhautoja ja bunkkereita varten. Lisäksi kalliossa on myös satoja ihmisten, kuten majakan entisten asukkaiden, sotilaiden ja matkailijoiden, tekemiä kaiverruksia, joista vanhimmat ovat vuodelta 1896.

Ainoastaan pieni osa luodosta on kasvillisuuden peittämää, sillä pääosa siitä on paljasta graniittia. Kasvisto on vahvasti ihmisen muokkaama, ja suurin osa luodon maa-aineksesta on ihmisen tuomaa. Myrskyt ovat kuitenkin ajan mittaan huuhtoneet mullan suurimmaksi osaksi veteen.

Bengtskärissä ei esiinny luonnostaan puuvartisia kasveja, tosin sille on ajan saatossa yritetty istuttaa erilaisia pensaita ja puita vaihtelevalla menestyksellä. Kasvisto on ulkoluodoille tyypillistä.

Paikallinen eläimistö on myös hyvin niukkaa. Saarella esiintyy muun muassa sammakkoeläimiä ja hyönteisiä sekä muutama nisäkäslaji. Luodolla on runsaasti erikokoisia meri- ja sadevesitäytteisiä kallioaltaita. Niissä elää erilaisia äyriäisiä sekä myrskyn tuomia pikkukaloja kuten kolmipiikkejä.

Saarella ei ole käärmeitä, joskin yksittäisiä kyyhavaintoja on tehty. Kyiden arvellaan kulkeutuneen naapurisaarelta Dömmärskäriltä, jossa on kyykanta. Ainoat pysyvät nisäkkäät ovat peltomyyrä ja lepakko. Koska peltomyyrillä ei ole vihollista lukuun ottamatta satunnaisia pöllöjä ja matkailijoiden koiria, kanta kasvaa välillä räjähdysmäisesti. Hylkeitä nähdään Bengtskärillä säännöllisesti ja toisinaan nuoria yksilöitä tavataan luodon rantakallioilla. 

Bengtskärissä on 1970-luvulta lähtien havaittu vajaat 200 muuttolintulajia. Pesimälinnusto on vähäinen, ainoastaan neljä lajia. Yleisimmät pesimälinnut ovat haahka ja räystäspääsky. Bengtskärissä on hyvät mahdollisuudet tarkkailla lintuja varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan.

Bengtskärin luotoa ympäröivälle karikkoiselle merialueelle ehti ennen majakan rakentamista haaksirikkoutua lukuisia aluksia, tunnetuimpana niistä höyrylaiva S/S Helsingfors,  jonka uppoaminen antoi loppusysäyksen majakan rakentamiselle. Ennen vuotta 1906 rakennettua Bengtskärin majakkaa luodolla sijaitsi ”Bengtskärin saarnatuolina” tunnettu pooki eli tunnusmajakka, joka purettiin suuremman majakan tieltä.

Jatkosodan aikana 1941 saarella käytiin Bengtskärin taistelu, joka oli Länsi-Suomessa lajissaan suurin toisen maailmansodan melskeissä. Bengtskärin majakka oli tärkeä maamerkki tuohon aikaan ja ja sen jälkeen Virosta lähteneille kymmenille tuhansille venepakolaisille.

Luodolla sijaitseva majakka kunnostettiin perusteellisesti 1990-luvulla, minkä jälkeen siitä on tullut merkittävä matkailukohde ja nähtävyys. Majakka on ympäristöineen määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Minulle tämä oli jo kuudes kerta Bengtskärissä. Joku saattaa ihmetellä määrää, mutta enpä paljon hienompaa paikkaa keksi. Ei tuollaiseen kohteeseen voi kyllästyä.

Kasnäsin reissu osa 2 - Rosalan viikinkikeskus

Kasnäsin reissun toisen päivän aamuna kolottuneita paikkojani venytellessä ja orastavaa flunssaa manaillessa sain kuulla, että koko yön täysillä puhaltanut tuuletin olisi saatu hiljenemään kaukosäätimellä. Mutta sellainen vehje löytyi vasta aamulla - piilosta television takaa. Yöllä oli pahuksen kylmä, mutta onneksi peitto sentään oli normaalia tuhdimpaa tekoa.

Eipä auttanut ruikuttaa asiasta sen kummemmin, koska itse tuollainen olisi varmaan pitänyt tajuta. Muuten rivitalossa, ylhäällä mäessä sijainnut hotellihuone oli vallan moitteeton. Tilaakin oli yllinkyllin.

Päivän ensimmäinen suunta oli hotellin kuppila. Siellä tarjoiltiin erinomainen aamupala. Varmasti lajissaa yksi parhaimmista mitä olen koskaan nauttinut.

"Tuhat vuotta sitten elettiin Suomessa rauta-ajan loppua, tarunhohtoista viikinkiaikaa. Aidon tuulahduksen tästä aikakaudesta saa Rosalan viikinkikylässä, joka historiaa elävöittävänä vierailukeskuksena on ainoa laatuaan Suomessa.

Viikinkimuseo koostuu perinteisten näyttelyiden lisäksi kokonaisesta rekonstruoidusta viikinkikylästä, jossa siirryt hetkeksi menneisyyteen. Viikinkitalojen vahva tervan tuoksu, hämäryys ja katossa leijuva savu herättävät aistisi kun astut ovesta sisään. Kosketat pehmeitä lampaantaljoja, veisteltyjä puupintoja ja karkeita savisia ruokakulhoja kun tutustut tuhannen vuoden takaiseen kotiin. Mietit, miltä tuntui asua jyhkeässä puutalossa, olla perheen ja kyläyhteisön jäsen siinä muinaisessa maailmassa jossa turvekatot ja puujumalat kuuluivat arkipäivään.

Kolmessa eri näyttelyrakennuksessa pääset tutustumaan monipuolisesti saariston ja Suomen rauta-ajan historiaan, muun muassa replikoin ja aikajanoin esitellään Hiittisten arkeologisten kaivausten löydöksiä, viikinkien kauppatavaroita, käsitöitä ja soittimia sekä aseita ja muita varusteita, jumaltarustoa unohtamatta."

Näin kertoo Rosalan viikinkikeskuksen kotisivu. Viikinkikylä on osa Saariston loistoreittiä, joka lähtee Kasnäsistä ja etenee Rosalan kautta Bengtskärin majakkasaarelle.

Kasnäsistä hurauttaa Rosalaan noin puolessa tunnissa. Matkasimme jälleen Wilson Charterin kuljetuksella, jonka lastaus toimi tällä kertaa huomattavasti sujuvammin kuin edellisenä päivän Örön matkalla.

Olen käynyt Viikinkikeskuksessa useamman kerran, mutta muille seurueemme jäsenille se oli uusi kokemus. Ensimmäiseksi porukka saateltiin reippaan oppaan johdolla syömään vallan erinomaista kalakeittoa, joka paljastui ahvenista tehdyksi.

Varoittelin jo etukäteen, ettei viikinkitalossa näe ensialkuun yhtään mitään. Kirkkaasta päivänvalosta hämärään tupaan siirtyminen vie aikansa tottua. Lisäksi kuhmurainen lattia on omiaan saamaan, jollei nyt koko lautasta lentoon, niin ainakin keiton läikkymään kantajansa käsille.

Viikinkikeskuksen pihamaalla on paljon asiaankuuluvaa tarpeistoa. Läheisellä mäeltä löytyy muinaispolku, jonka varrella on muun muassa erilaisia rakennuksia. Polku ei sovellu huonojalkaisille- tai kuntoisille. Olen talsinut aikaisemmin sen läpi monta kertaa, enkä nyt jaksanut lähteä kierrokselle.

Rosalan Viikinkimuseoon pääsee myös ilman Bengtskärin reissua, mutta samalla vaivalla ne kannattaa yhdistää. Päärakennuksessa on myynnissä jos jonkinlaista kirjaa, paitaa, korua ja jopa miekkoja, joten viikinkiajasta kiinnostuneet menettävät helposti lompakostaan painoa. 

Kasnäsin reissu osa 1 - Örön linnakesaari

Heinäkuun puolivälissä toteutui pari kuukautta sitten ideoitu matka, joka suuntautui Kemiönsaaren Kasnäsiin. Tarkoituksena oli yöpyä siellä ja operoida rannasta käsin vuoropäivinä niin Örön linnakesaarelle kuin legendaariselle Bengtskärin majakalle.

Mukaan matkaan lähtivät Sunttu Sundell sekä Päivi ja Matti Vikström. Heille kaikille Kasnäs oli tuttu, mutta vierailusaaret eivät olleet. Bengtskärin matka oli kaikilla ollut jo vuosia suunnitteluasteella, mutta toteutui vasta nyt.

Itse olen käynyt molemmissa kohteissa aikaisemminkin, Bengtskärissä useinkin. Debyyttivisiitti elokuussa 2002 teki lähtemättömän vaikutuksen. En paljon komeampaa paikkaa Suomesta tiedäkään.

Örössä olin kesällä 2011. Matka oli muistaakseni Metsähallituksen järjestämä ja mukana oli vain kourallinen ihmisiä verrattuna nykyiseen matkailuvirtaan. Tuohon aikaan laiturilla olivat sotilaat vastassa ja henkilöllisyys tarkastettiin. 

Majoituspuoli tällä reissulla ratkaistiin niin, että varasin meille huoneet Kasnäsin rannassa olevasta kylpylähotellista.

Olen jokseenkin pettynyt erääseen Kasnäsista 17 kilometrin päässä sijaitsevaan majataloon, joka ei kesäkuussa ottanut varauksia vastaan, koska he olivat kuulemma lomalla. Merkillistä toimintaa yrittäjiltä, joiden tili varmasti suurimmaksi osaksi muodostuu kesäkuukausista.

Automaattinen vastaus sekä sähköpostissa että kännykässä kertoi, että "palaamme vasta juhannuksena". Eihän siihen asti voinut odotella, vaan homma piti pelata varmanpäälle. Onneksi Kasnäsissä oli vielä tilaa, vaikka jonkun verran kalliimmaksi siellä yöpyminen tulikin.

Ensimmäisenä päivänä kohteenamme oli Örön linnakesaari. Wilson Charterin kuljetus sinne lähti puoliltapäivin Kasnäsin laiturista.

Porukkaa tungeksi pitkin rantaa. Kukaan ei tiennnyt mihin paattiin olisi pitänyt mennä. Joukossa oli sekä paikkansa jo aikoja sitten varanneita että onnenonkijoita, jotka eivät olleet tätä tajunneet tehdä.

Homma kesti ja kesti, eikä kukaan tuntunut oikein tietävän mistään mitään. Ensimmäinen vene tuli täyteen. Firman työntekijän olisi pitänyt kailottaa varauslistalta nimiä kovaa ääneen, jolloin jonkunlainen järkevä jono olisi ehkä muodostunut. Nyt kaikki palloilivat ihmeissään laiturilla. Hyvä, ettei kukaan sentään mereen tippunut.

Pääsimme lopulta isoon veneeseen, joka on lähiaikoina hankittu muistaakseni Islannista. Siltikään kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Laiturille jäi muun muassa eläkkeellä oleva postimies, joka oli jo kolmatta kertaa yrittämässä päästä Öröön. Hän oli täysin suivaantunut moisesta toiminnasta ja nosti asiasta valtavan metakan. Tuntien kuluttua tapasimme hänet Örön raitilla. Jollain konstilla mies oli sinne viety.

Örö on Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten lounaispuolella sijaitseva linnakesaari, joka aiemmin kuului Hiittisten ja myöhemmin Dragsfjärdin kuntaan. Saari on ollut sotilaskäytössä Venäjän vallan ajoista lähtien, mutta vapautui matkailukäyttöön tämänn kesän alussa.

Örön linnoittaminen aloitettiin ennen ensimmäistä maailmansotaa.Se kuului niin sanottuun Pietari Suuren merilinnoitukseen. Itsenäisyyden alusta saari on ollut osa Suomen meripuolustusta. Saarella oli raskas ja järeä patteri, joiden tykkikalustona oli mm. 305/O-tykit 2 kpl ja 152/C, myöhemmin 152/T. Tämän lisäksi merivalvonta on kuulunut saaren toimintaan.

Linnake osallistui sodan aikana taisteluun Bengtskäristä sekä tykkitulella että lähettämällä miehiä Bengtskäriin.

Örössä on annettu varusmieskoulutusta, mutta puolustusvoimien toiminta Örössä loppui pääosin vuonna 2005 ja saari on nykyisin Metsähallituksen hallinnassa. Örön varuskuntaan kuului muun muassa rannikkosotilaskoti sekä varuskuntakerho.

Örö on matalalla vesialueella sijaitseva harjusaari. Sillä esiintyy runsaasti arvokkaita luontotyyppejä kuten erikoisen luonnontilaisena säilyneitä hiekkarantoja, dyynejä, ja rantaniittyjä.

Örössä on havaittu kaikkiaan 1 500 perhoslajia, joista uhanalaisia tai silmälläpidettäviä on yli sata. Se on tunnettu myös harvinaisten merenrantakasvien, kuten merijuolavehnän alalajin merivehnän esiintymistä. Suomessa uhanalainen, rauhoitettu ja hyvin harvinainen merivehnä tunnettiin pitkään vain Öröstä. Muita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä putkilokasveja saarella ovat muun muassa hietikkosara, rantakaura ja lännenhanhikki.

En ollut uskoa silmiäni kun Wilson paatti lipui Örön satamaan. Nykyään rannassa on valtava vierasvenesatama, jossa ei vapaita paikkoja liioin ollut. Porukka imuroi olutta terassilla ja meno oli kuin toiselta planeetalta viimekertaiseen verrattuna.

Kartturina toimineen Matti Vikströmin johdolla etenimme tuntitolkulla pitkin saaren komeaa luontoa, jossa on nykyään merkittyjä polkuja. Sekavahkon karttapaperin avulla päättelimme matkan olleen lopulta noin seitsemän kilometrin mittainen.

Koska vierailupäivämme oli yksi harvoista kuluneen kesän päivistä jolloin ei satanut, vaan paistoi oikein kunnolla, oli Örössä kävely varsin mukana kokemus. Löysimme muun muassa hienon rannan, jonne oli ilmeisesti kulkeutunut ajopuita. Merikaaliakin kasvoi pitkin poikin. 

Örössä on mahdollista vuokrata polkupyöriä, jolloin kulkeminen saarella on ainakin nopeampaa. Mutta hyvin se meni kävellenkin. Paikka vaikutti nyt aivan erilaiselta kuin viimeksi, jolloin jouduimme seuraamaan opasta, jonka vetämä suppeahko kierros ei vastannnut lainkaan tällä kertaa kokemaani.

Yksi päivän erikoisuuksista oli käenpoikanen, joka pesäkolossa odotteli ruokkijaansa. Sain napauttua siitä muutaman kuvan, koska lintu ei pahemmin tuntunut meitä pelkäävän. Keinoemoa ei sen sijaan näkynyt.

Melkeipä on niin, että ensi kesäksi täytyy vuokrata Öröstä kämppä pariksi päiväksi. Sen verran komeat maisemat siellä on, etteä tekisi mieli tutkia paremminkin saarta.