perjantai 17. huhtikuuta 2015

Unioni 2015 -kiertue Turun Klubilla



Lauantaina 4.4.2015 vietettiin pääsiäistä. Siitä huolimatta allekirjoittanut ahersi päivällä töissä DHL-pakettien parissa. Ehtoota varten ei ollut suunnitelmia, vaikka sunnuntai vapaa olikin.

Illansuussa puhelimeeni ilmestyi viesti Vesa Rannalta. Aiheena Turun Klubilla oleva Unioni -kiertue. Lauteille nousisivat The Man-Eating Tree, Wolfheart ja Finntroll. Ranta rummuttaa The Man-Eating Treessä ja lupaili pistää nimen vieraslistalle mikäli ilmestyisin paikalle. No, mikä ettei.

Yksikään illan orkestereista ei ollut musiikillisesti makuuni, mutta vaihtelu virkistää. Klubilla tulee nykyään käytyä todella harvoin. Jotenkin en vaan pidä paikasta. Turun keikkapaikoista vanhaa kunnon Kårenia on suorastaan ikävä.

Klubilla iso olut maksaa 5,50 euroa. Heidän mielestään iso tarkoittaa 0,4 litran olutta. Minun mielestäni iso olut tarkoittaa 0,5 litran olutta ja korkeintaan viiden euron hintaa. Lonkero puolestaan maksoi Klubilla kuusi euroa. Liikaa sekin. Näitä tuli kumminkin imuroitua oikein tuelta ja lopputuloksena tuhti humalatila. 


The Man-Eating Tree aloitti jo kello 21. Jonkinsortin tunnelmametallia esittävä yhtye sai melankolisilla sävelmillään helposti yleisön puolelleen, vaikka alun teknisten ongelmien ja vielä melko selväpäisen ihmisjoukon edessä ei varmasti ollut helpointa soitella.

The Man-Eating Tree entinen laulaja Tuomas Tuominen asui aikoinaan samassa kerrostalossa kuin minä. En muista näinkö hänen aikanaan bändiä kertaakaan. Uusi, mielestäni täysin erityyppinen laulaja Antti Kumpulainen hoiti rauhalliseen tyyliin tonttinsa. Varmasti mies paikallaan.

Wolfheartista en tiennyt muuta kuin että se on multi-instrumentalisti Tuomas Saukkosen bändi ja esittää todennäköisesti örinäheviä. Sellaiseksi se sitten osoittautuikin - melodista black- ja death metallia.

Wolfheart ei ollut lainkaan niin paska kuin oletin. Lavalla oli varsin rivakka meininki. Saukkosen, joka tässä orkesterissa soitti kitaraa ja lauloi, johdolla show oli vallan viihdyttävä. Vaikken yhtyeen levyä omatoimisesti kuuntelisi minuuttia pitempään, täytyy nostaa hattua hemmoille.


Samassa pöydässä istunut nätti nuori nainen kommentoi minulle Wolfheartin esitystä. Hän ei kuulemma pitänyt ollenkaan siitä, että laulaja on kalju, koska laulajat eivät saa olla kaljuja. Enpä muista mitä vastasin.

Tuomas Saukkosen tarmoa ei voi kuin ihmetellä. Puutarhurina työskentelevällä miehellä oli vielä taannoin valtava määrä toimivia bändejä (Before The Dawn, Black Sun Aeon, The Final Harvest, Routasielu, Dawn Of Solace), joiden levyillä hän itse soitti lähes kaiken. Kaksi vuotta sitten hän päätti keskittyä uuteen Wolfheart -bändiinsä. Ratkaisu lieneekin järkevä, sillä eipä luulisi aikaa riittävän joka paikkaan.


Klubin asiakkaat olivat sen näköistä sakkia, että heikompaa olisi varmasti hirvittännyt. Karkeasti arvioiden 75 prosentilla ihmisistä oli tatuointeja. Miehillä oli joko pitkä tukka tai sitten täysin kalju kupoli. 90 prosentilla heistä oli parta ja usein vielä pitkää mallia. 

The Man-Eating Treen lopetettua kävin tervehtimässä kamojaan purkavaa rumpali Rantaa lavan vierustalla. Parikymmentä vuotta sitten olimme Itä-Suomessa samalla linjalla kansanopistossa ja tulimme hyviksi tutuiksi. Tuohon aikaan hän soitti Sentencedissä, josta kehkeytyi eräs Suomen suositummista metallibändeistä. Nykyään Rantaa tulee nähtyä kasvokkain harvoin, joten juttua riittikin loppuehtoon tarpeksi.


Finntrollin aikana ylihinnoitellut juomat olivat alkaneet jo vaikuttaa siihen malliin, että orkesterin lavatoiminta vaikutti pirun hyvältä. Kokoonpano sai illan mittaan kasvaneeseen yleisöön vipinää.

Finntroll juhli kiertueella Nattfödd -levynsä kymmenvuotista taivalta. En tuntenut kappaleita ollenkaan, mutta meinkinki oli todella hyvä. Bändin osuus oli lopulta ehkä turhan pitkä, sillä keikka ei tuntunut loppuvan kirveelläkään. Mikäli pohjana ei olisi ollut kahta muuta orkesteria, olisi pitkä setti varmaan toiminut tehokkaammin.


Ulkomailla suosittu Finntroll on melkoinen kummajainen kotimaassaankin. Se nimittäin laulaa ruotsiksi. Heidän albuminsa saattaisi jopa levysoittimessani käväistäkin, mutten ole ainakaan vielä rientänyt levyostoksille. Taitaa pari promolevyä laatikossa maatakin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti