Sunnuntaiajelulla 4. tammikuuta osa 1 - Naantali

Viime viikonloppuna olisi ollut tehokasta vapaa-aikaa peräti kaksi päivää. Ei ennakkosuunnnitelmia, baareilua tai mitään kissanristiäisiä kalenterissa. Lauantai meni kumminkin neljän seinän sisällä, koska myrsky piiskasi lounaisrannikkoa oikein urakalla. Vettä tuli kuin aisaa ja välillä se oli lumensekaista. Ulos ei ollut mitään asiaa.

Lunta tuprutti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Aamulla repiessäni verhot auki, oli mukava huomata maan olevan valkoinen.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä etsimään erästä merkillistä rakennusta Merimaskusta Harri Nato Leinon ja Virpi Been kanssa. Aikamme Merimaskussa ajeltuamme ei voinut muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Mystinen futurotalo on siellä jossain, mutta kukaan ei tunnu tietävän missä. Asiasta tarkemmin joskus myöhemmin, mikäli se löytyy.

Naantalin Kuparivuorella sijaitseva leirintäalue Naantali Camping ei ole jostain kumman syystä kovinkaan tuttu paikka allekirjoittaneelle. Vaikka kaupungissa on tullut pörrättyä jo 80-luvulla, on vuoren laella ja rinteessä oleva leirintäalue jäänyt paitsioon.

Haimme aikamme ajoväylää perille, kunnes se löytyi uusien kerrostalojen takaa läheltä satamaa. Varsin hankalasti tehty reitti, jonka muutoksesta emme olleet tietoisia.

Naantalin satamasta pääsi aikoinaan ruotsinlaivalla naapurimaan Kapelskäriin. En muista koska liikennöinti lopettetiin, mutta vielä kesällä 1994 tein Kustavin poikien kanssa sellaisen risteilyn. Nykyään Naantalin satamasta seilaa ainakin Seawind Line, joka on keskittynyt enemmän autojen kuljettamiseen kuin risteilyvieraiden keskitsemiseen.

Naantali Camping uinui talvihorroksessa. Tiheään rakennetut mökit ovat niin lähellä toisiaan, että naapurisopu lienee koetuksella kesäisin, etenkin jos viereen sattuu osumaan viinaanmenevä porukka. Mökkejä näytti olevan peräti 34 kappaletta.

Meren yllä kohoavalla korkealla kalliolla on laivaston sankarivainajien muistomerkki. Paikka toimi merivoimien tukikohtana toisen maailmansodan aikana.

Naantalin Kailon saaressa sijaitseva Muumimaailma on jostain kumman syystä epävirallisesti auki talvellakin. Ainakin portista pääsee sisälle kunhan vaan panee jalkaa toisen eteen. Minkäänlaista toimintaa siellä ei silti ole tällaiseen aikaan, eikä "yhtään muumia laaksossa".

Olen käynyt paikassa ennenkin talviaikaan, eikä kukaan ole tullut urputtamaan yhtään mitään. Ilmeisesti siellä ei harrasteta ilkivaltaa, koska käynti on avoin tällaiseen vuodenaikaan. 

Sunnuntaina muumipuiston alueella oli melkoinen vilske, kun sekä itänaapuria molottavia että ehtaa Turun murretta taitavia ihmisiä tuli solkenaan vastaan.

Kailon saaressa kävi sellainen puhuri, ettei parin metrin päässä seisseen Leinon ääntä kuulunut, vaikka hän varmasti puhui kovemmalla volyymilla kuin normaalisti. Aallot hölskyttivät valtavan kokoista jäämurskalauttaa päin rantaa.

Muumimaailman korkeimmalta kohdalle on tehty näköalatasannne. Vastarannalla, Luonnonmaan saaressa, on presidentin kesäasunto Kultaranta. Kultarannan torni näkyi komeasti vastavaloon. Sormet kohmeessakin sain otettua mielestäni pari hyvää kuvaa.

Facebookiin lataamani foto toi turkulaiskitaristi Kari Riihimäen mieleen Juice Leskinen Slamin Tauko III (Viidestoista yö) -levyn kannen. Samaa fiilistä kuvassa kieltämättä onkin, täysin sattumalta.