Ruissalon Kansanpuistossa ja rantapromenadilla 31.1.2015

Tammikuun viimeisen päivän ulkoilut suuntautuivat Ruissaloon. Eipä mikään yllättävä paikka sinänsä, onhan siellä tullut käytyä tänäkin vuonna jo pari kertaa. 

Meteorologien lupaama lumipyry ei vielä tätäkään kirjoittaessani iltakahdeksalta ole saapunut Turkuun, vaikka vielä aamulla lunta uhattiin tulevan päivän mittaan peräti parikymmentä senttiä.

Ruissalon Kansanpuistossa ei ollut ihmisiä. Kontrasti heinäkuun alussa järjestettävälle Ruisrockille oli melkoinen. Todennäköisesti olen tulevana kesänä itsekin taas siellä kymmenien tuhansien muiden seassa.

Ruissalon Kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Arno Kasvi ilmaisi taannoin Turun Sanomien yleisönosastolla huolestumisensa hiekkarannan päässä olevien puiden puolesta. Laivaliikenteestä johtuva eroosio syö maata vuosi toisensa jälkeen ja puut vajoavat hiljalleen mereen. Kasvi ehdottikin rannan paaluttamista mahdollisimman pian.

Thaimaassa viime talvena näkemiäni mangrovepuiden reunustamia jokisuistoja ei Suomesta löydy, mutta lähin paikka josta sellainen voi näillä main tulla mieleen, on juuri tuo Kasvinkin mainitsema ranta.

Nyt väylällä ei näkynyt ainuttakaan laivaa. Kansanpuiston rannassa voi nähdä efektin, jossa esimerkiksi Viking Gracen kaltainen iso alus imaisee ensin vettä metritolkulla pois rannasta, ja laivan jo mentyä se vyöryy valtavina aaltoina takaisin. Eipä mikään ihme, että rantapenkoilla on eroosiota.

Ainuttakaan valkoposkihanhea tai muutakaan lintua nyt näkynyt. Kesällä niitä piisaa tuhansittain Kansanpuistossa. Jatkuvalla syötöllä muutaman sentin mittaisia ulostepökäleitä suoltavat hanhet ovat kauniita lintuja, mutta samalla ranta on käytännössä käyttökelvoton. Uimistakaan siellä ei suositella.

Kansanpuistosta matkamme Harri Nato Leinon kanssa jatkui Pikku-Pukin rantapromenadille. Komeita pitsihuviloita kelpaa ihastella jopa tuulisella ja kylmällä säällä. Useimmissa taloissa näytti valoista päätellen olevan joku kotona.

Erääseen huvilaan on ilmeisesti hiljattain muuttanut lapsiperhe. Pari kuukautta sitten näin pihalla mukuloita leikkimässä ja nyt äiti lykkäsi lastenvaunuja samoilla nurkilla. Ainakin on kämppä todella komella paikalla.

Pikku-Pukin rantapromenadilla sijaitsevan, eläkeläismies Timo Blyn pitämän pikkuruisen Villa Ekhem's Cafen kulmalla sain kuvausidean, jonka lopputulosta kehuisin kovasti, mikäli se olisi jonkun toisen ottama foto. Omista kuvistani kun en yleensä numeroa tee. Tämä kuva täytyy kumminkin nostaa erikseen esille. Sen nimi olkoon "Ruissalossa klo 11.53".

Latofotosessiot räntäsateessa

Tammikuun blogijutut ovat menneet pääosin valokuvausjuttujen parissa. Sama linja jatkukoon kuun loppuun asti. Helmikuun puolella on luvassa ainakin musiikki- ja matka-aiheisia juttuja.

Alkuvuosi on ollut Turun seudulla ilmastollisesti todella kehno. Vettä, loskaa ja räntää on piisannut. Mieleen on jäänyt oikeastaan vain loppiainen, jolloin oli kaunis talvinen pakkaspäivä. Siitä enemmän blogijutussa Loppiaisnäkymiä Paraisilta, joka löytyy tuosta sivun oikeasta laidasta tammikuun arkistosta.

Sään haltijat eivät suosineet viime keskiviikkonakaan. Se ei kuitenkaan estänyt minua käymästä Helin kanssa kuvausreissulla. Edellisehtoona olin näkevinäni television säätiedotuksesta, että vain Pohjois-Suomessa satelee.

Mielessäni oli eräs erikoinen miljöö Nousiaisissa. Maskun kohdalla alkoi tietenkin tippua rankasti räntää, joka vain kiihtyi kiihtymistään Nousiaisiin tullessa. Tilanteessa ei voinut muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja manailla Suomen talvea.

Sade ei osoittanut loppumisen merkkejä sitten millään. Ajelimme pitkin jäisiä pikkuteitä Nousiaisten ja Ruskon syrjäkylillä. Kuin tilauksesta erään kärrypolun varrelta löytyi parhaat päivänsä nähnyt lato. Olosuhteiden pakosta se sai luvan kelvata kuvausmiljööksi.

Olin aluksi hieman skeptinen homman toimivuudesta. Viimeistään kuvasatoa tutkiessani en enää ollutkaan. Eipä tullut hukkareissua, vaikka jossain vaiheessa ehti jo siltä tuntua. Helin kanssa ei kai voi muuta kuin onnistua, oli miljöö sitten millainen tahansa!

Tammikuiset fotosessiot Ruissalossa osa 2

Jos Ruissalon saaren toisessa päässä kuvaamista hankaloitti kylmä viima, ei samaa voinut sanoa seuraavasta paikasta.

Tammikuiset fotosessiot Ruissalossa osa 1

Kävin viime lokakuussa turkulaisen harrastajamallin Helin kanssa Kuusiston linnanraunioilla kuvaamassa. Fantasia- ja naissoturiteemalla otetut fotot ovat saaneet kovasti tykkäyksiä. Blogin kävijälaskurin perusteella aihe on näköjään kiinnostanut monia. Heli onkin aivan napakymppimalli; hänen kanssaan valokuvausharrastus tuntuu sujuvan todella luontevasti.

Kuusistossa kaikki meni aivan putkeen kelejä myöten. Ihan samaa ei voi sanoa tammikuisesta Ruissalosta, jossa navakka tuuli yritti vaikeuttaa toimintaa parhaansa mukaan. Siitä lannistumatta tuloksena on mielestäni onnistuneita kuvia. 

Tammikuinen Korvensuunkoski

Laajoki eli Ylisjoki on joki Mynämäen ja Pöytyän kuntien alueella. Laajoki saa vetensä pääosin Yläneen Elijärvestä ja Vaskijärvestä sekä muista alueen pienistä järvistä ja laajoilta suoalueilta.

Näiltä alueilta joen uoma kulkee Mynämäen Karjalankylän ja pienien kylien halki laaksonpohjia pitkin Mietoisiin, jossa Laajoki laskee lintuvetenä tunnetun Mietoistenlahden Natura-alueen pohjoispäässä sijaitsevaan Saarenaukkoon. Tällä matkalla joen uomassa on yhteensä seitsemän suurempaa koskea: Lujalankoski, Hurulankoski, Korvensuunkoski, Karjakoski, Kivikylänkoski, Juvankoski ja Karjakylänkoski.

Korvensuunkoskella on pituutta noin puolisen kilometriä ja putouskorkeutta noin seitsemän metriä. Koski on erittäin kivikkoinen.

Kosken yhteydessä sijaitsee Korvensuun voimalaitos, joka lopetti toimintansa vuonna 1993. Voimalaitos on suojeltu rakennussuojelulain nojalla.

Kymmenisen kilometriä Mynämäen keskustasta Vehmaan suuntaan sijaitseva Korvensuunkoski on helposti saavutettavissa. Aivan viereen pääsee autolla hyväkuntoista tietä pitkin.

Pikkutien vilkas liikenne pääsee joka kerta yllättämään. Ei kannata tuudittautua siihen, "ettei täällä korvessa kumminkaan ole muuta liikennettä". Kun maajussi traktoreineen hurauttaa mutkan takaa vastaan kapealla tiellä, on leikki kaukana.

Korvensuunkoskella tulee käytyä ehkä kerran vuodessa. Ensimmäinen visiitti sinne oli kesällä 2004. Kertaakaan en ole nähnyt alueella yhtään kalastajaa, vaikka yleensä vastaavilla paikoilla heitä tapaakin.

Valokuvattavaa Korvensuunkoskella riittää. Vuodenajasta ja virtauksesta riippuen alue on aina vähän erinäköinen.

Kun Myllysilta notkahti

Facebookin Turku kuvin ja sanoin -ryhmässä oli noin viikko sitten kuva notkahtaneesta Myllysillasta. Se sai niin innostuneen vastaanoton, että päätin itsekin kaivella kuva-arkistoja. Latasin ryhmään useamman kuvan paketin Myllysillasta. Ne on otettu maaliskuun seitsemäntenä päivänä vuonna 2010.

Myllysilta on Turussa sijaitseva Aurajoen ylittävä silta. Sillalla on neljä ajokaistaa ja yksi kevyen liikenteen väylä. Sen viralliset avajaiset ja vihkiäiset pidettiin 29. marraskuuta 2011. Nykyinen silta avattiin liikenteelle jo 19. syyskuuta 2011. Aluksi ajokaistoista oli käytössä vain kaksi.

Samalla paikalla oli aikaisemmin samanniminen vuonna 1975 valmistunut silta, joka suljettiin sen painuttua notkolle 6. maaliskuuta 2010 ja purettiin touko-heinäkuussa 2010.  

Uuden Myllysillan rakennustyöt aloitettiin syksyllä 2010. Ajoesteet sillalta poistettiin 19. syyskuuta 2011 klo 10. Kaikki ajokaistat saatiin käyttöön 29. marraskuuta 2011. Tällöin myös sillan päiden alta kulkevat Aurajokivarren kevyen liikenteen väylät avattiin.  Sillan viher- ja kivityöt viimeisteltiin vasta keväällä 2012. (Wikipedia)

Muistan hyvin tilanteen, jolloin kuulin Myllysillan "romahtaneen". Olin matkalla ostoksille Tallinnaan Sunttu Sundellin ja Pauli Raatikaisen kanssa. Päivämäärä oli 6.3.2010.

Puhelimeni soi kesken laivamatkan. Soittaja oli Matti Viki Vikström, joka kertoi tämän kohu-uutisen. Hän suositteli ensitöikseen, että menisin kuvaamaan tilannetta. Koska olin reissussa, ei homma luonnistanut ennen kuin vasta seuraavana päivänä.

Pyhäpäivänä Aurajoen rannoilla riitti uteliaita. Jopa jäällä liikkui väkeä. Mielessä kävi, että jos silta tuosta konkreettisesti rojahtaa alas jokeen, päätyvät sinne myös jäällä seikkailijat. Tilanne ei kuitenkaan ollut niin vakava. Silta oli vaan suljettu liikenteeltä ja kaikki ihmettelivät mitä pitäisi tehdä.

Ihmettelyä jatkui aikansa, kunnes kesällä 2010 siltaa alettiin purkamaan. Yllättävän kauan päätöksen tekemisessä menikin.

Uusi komea Myllysilta avattiin lopulta syyskuussa 2011. Avajaispäivän iltana sillalla esiintyi muun muassa Negative ja lopuksi taivaalle lensi satoja ilotulitusraketteja.