Sorapäällysteinen Vanhalinnantie eli Liedon Vanhalinnan kohdalla oleva osuus Hämeen Härkätiestä on jäänyt sivuun 1960-luvun alussa rakennetusta Valtatie 10:stä ja kuuluu Liikenneviraston määrittelemiin museoteihin.
Vanhalinna on yksi Suomen esihistoriallisista ja varhaishistoriallisista linnavuorista. Se sijaitsee kahden historiallisen valtareitin, Aurajoen ja Hämeen Härkätien välissä.
Linnavuori kohoaa 47 metriä Aurajoen pintaa korkeammalle. Jyrkät rinteet ovat tarjonneet luontaiset edellytykset linnan perustamiselle. Linnavuorella tehdyissä kaivauksissa on voitu erottaa kolme aktiivista kautta linnavuoren historiassa. Ensimmäinen aktiivikausi oli nuoremmalla pronssikaudella (1100–500 eaa.) ja toinen merovingiajalla (500–700 jaa.). Kolmas aktiiviaika sijoittuu vuosien 1000–1370 välille.
1900-luvun alussa Vanhalinnaa tutkineen Juhani Rinteen mukaan linnavuoren eteläsivua suojasi kaksi muuria, joista sisempi oli osittain rakennettu tiilistä. Linnan ympäristöstä löytyneet nuolenkärjet, etenkin niiden runsas määrä viittaa siihen, että linnavuorelaiset ovat jossain vaiheessa joutuneet puolustautumaan.
Vuoren päällä olevalta tasanteelta on löytynyt jäänteitä suorakulmaisesta linnasta, jonka kiviperustukset ovat noin 3–4 metriä paksut. Linnan mitat ovat ainakin 48 x 30 metriä. Rinne on ajoittanut muurit 1100-luvun lopulle tai 1200-luvun alkuun. Linnavuori on kuulunut kiistatta alkujaan paikalliselle väestölle, mutta päätyi ruotsalaisten tukikohdaksi.
Linnavuorta kiertää luontopolku. Olen sen pari kertaa aikaisemminkin kävellyt, mutta kerta kiellon päälle ei pahaa tee. Osin todella kapea polku kulkee aivan Aurajoen rantaa pitkin. Kaiteet ja askelmat ovat parhaat päivänsä nähneet. Marraskuisella kelillä, jolloin maassa oli jonkun verran lunta ja jäätä, oli liukkailla kivillä ja pitkospuilla syytä kävellä kieli keskellä suuta.
Reitti ei ole kovin pitkä, mutta sen varrella historia suorastaan havisee. Massiivinen linnavuori kurottautuu ylöspäin pitkien kuusten lomasta. Infotauluista saa tietoa muun muassa alueen kasveista, joita on löydetty peräti noin kolme sataa.
Tuuliselta Linnavuorelta avautuu huikeat näkymät Aurajokilaaksoon. Marraskuun alun ohut lumipeite teki siitä eri näköisen kuin viime käynnilläni. Jollei tuolla silmä lepää, niin tuskin sitten missään. Tosin kyyneliä joutuu välillä pyyhkimään, sillä tuuli ottaa silmiin takuuvarmasti ainakin kuvatessa.
Matkalla vuorelta alas, vilkahti kivikossa jotain liikettä. Pikkuruinen hiiri kurkkaili kolosta, muttei uskaltanut näyttäytyä kokonaan.
Bongaa kuvasta hiiri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti