Kakolan vankimielisairaalan avoimet ovet

Sunnuntaina 7. syyskuuta tarjoutui tilaisuus käydä jo vuosia tyhjillään olleessa entisessä vankimielisaaralassa Turun Kakolanmäellä.

Turun Sanomien viikkoa aikaisemmin julkaiseman artikkelin perusteella ystäväni Miika Hyttinen tiesi kertoa talon avoimista ovista. Syyskuun ensimmäinen viikonloppu oli ainoa, jolloin vankimielisairaalaan pääsi käymään.

Rakennus muutetaan pian korkeatasoiseksi palvelutaloksi. Jopa minä sain mainosprosyyrin. Siinä kerrottiin kämppien olevan 26-45 neliötä täydellä palvelulla. Joku koiranleuka kommentoi siihen, että "eikös se ollut semmonen ennenkin?"

Olimme paikalla jo hyvissä ajoin ennen porttien aukaisemista. Viiden euron pääsymaksua vastaan sai tepastella ympäri rakennusta ihan missä lystäsi. Tosin valvova silmä tarkkaili ainakin meidän toimia talossa kiertelymme ajan, sillä joukko nuoria urheilijapoikia oli värvätty valvomaan vieraita.

Selvitin myöhemmin talossa käyneiltä tutuiltani, oliko heitä seurattu kuten meitä. Ei kuulemma. Ehkä minä ja Hyttinen olemme jotenkin epäilyttäviä ihmisiä ainakin 16-vuotiaan jääkeikkojuniorin mielestä toisin kuin kahdeksankymppinen entinen vanginvartija, joka kertoili käytävillä muistoja työajoiltaan. En silti oikein ymmärrä tällaista toimintaa.

Keisari Nikolai II määräsi 1904 Turun kuritushuoneen yhteyteen rakennettavaksi sairaalaan mielisairaille vangeille. Siihen asti mielisairaat potilaat oli asutettu muiden vankien kanssa samoissa tiloissa.

Vankit louhivat Kakolanmäeltä graniittia eli kakoliittiä. Samaa tavaraa löytyy muistakin turkulaisrakennuksista. Turun Taidemuseo on kokonaan rakennettu kakoliitista ja sitä on myös Ravintola Old Bankin kivijalassa.

Vankimielisairaalan lempinimi Kakolan Annes tulee talon piirustusten latinan- ja ruotsinkielisistä merkinnöistä "Andex" tai "Annex". Taloa rakentaneiden vankien suussa nimet muuttuivat muotoon "Annes".

Vankimielisairaala vamistui 1908, mutta otettiin käyttöön vasta kolme vuotta myöhemmin. Ensimmäinen potilas tuli taloon 29.9.1911. Anneksen toiminta loppui 2007, jolloin Turun Saramäen uusi vankila otettiin käyttöön.

Vankimielisairaalaa on vuosien saatossa korjattu useaan otteeseen, mutta laajin peruskorjaus tehtiin 1976. On arveltu, että rakennus olisi 1950-luvulla asti ollut alkuperäisessä tilassa. 50-luvulta lähtien on tehty useita muutoksia.

Tehokkaita parantavia hoitoja ei ollut vielä 1900-luvun alussa. Lääkkeet yleistyivät vasta 1960-luvulla. Vuonna 1928 eräs hoitaja jätti jälkeensä väriputkiloita. Silloinen ylilääkäri Heikinheimo ja taiteellisesti lahjakas vanki innostuivat maalien käytöstä seinien kuvittamiseen. Maalaushommia teki kerrallaan 2-4 vankia. Ylilääkäri toi heille kuvia tunnettujen taiteilijoiden alkuperäisteoksista. Taideterapia osana hoitoa loppui sodan syttymisen aikoihin, mutt ajatkui taas 60-luvun lopulla ylilääkäri Armo Hormian toimesta.

1970-luvulla saakka 10-15 miehen ryhmät nukkuivat rautasängyissä isoissa huoneissa. 1976 peruskorjauksessa tilat muutettiin pääsääntöisesti neljän tai yhden hengen huoneiksi.

Talon alkuaikoinna vartijat saivat pamputtaa potilata mikäli tarvetta oli. Ja mitä luultavammin ilman tarvettakin. Anneksen historiassa on kaksi kuolemaan johtanutta väkivallantekoa. Ensimmäin ylilääkäri Gustaf Winqvist kuoli vuonna 1916, kun vanki löi rautapiikin hänen rintaansa. Eräs vanki ammuttiin vuonna 1952 pakoyrityksen yhteydessä.

Lokakuun 17. päivä 1982 vankimielisairaalaa ravisutti vankikapina. Kuusi rötöstelijää karkasi ja mukiloi neljä hoitajaa toimintakyvyttömiksi. Ensimmäiset karkurit saatiin kiinni kahden ja neljän tunnin kuluttua. Yksi seuraavana yönä ja aamulla eräs sankari löytyi sairaalan ulkopuolelta hakattuna. Kapinan pääarkkitehti kerkesi olla omilla teillään kolmisen viikkoa.