Itä-Suomen kierros osa 6 - Laivamatka halki Pielisen

Tiistaina 29. heinäkuuta matkustimme 1958 rakennetulla Pielinen -aluksella Kolin satamasta Lieksaan. Sisävesiristeily oli ollut haaveena jo vuosikausia ja nyt se totetutui kuin varkain. Suntun laajassa matkasuunnitelmassa tätä ei mukana ollut, vaan homma päätettiin vasta edellisenä päivänä.

Pielinen on luode–kaakkosuunnassa yli 90 km pitkä, enimmillään jopa 30 km leveä ja pinta-alaltaan Suomen neljänneksi suurin järvi. Järven lähes 1 500 saaresta suurimmat ovat Paalasmaa, Kynsisaari, Porosaari, Iso Ristisaari, Koveronsaari, Hattusaari, Satjanko ja Kelvänsaari.

Saaret pirstovat Pielisen seliksi, joista suurimmat ovat pohjoiset Kojonselkä ja Vasamaselkä, keskiosien Koveronselkä, Napaselkä, Suurselkä ja Hattuselkä sekä eteläiset Purjeselkä ja Pulloselkä. Pielisen osa-alueiksi luetaan usein myös samassa tasossa olevat Kuokkastenjärvi ja Lautiainen–Nurmesjärvi pohjoisessa sekä Rukavesi etelässä.

Rantaviivaa Pielisellä on yli 1 700 km, ja keskisyvyys on noin 10 m. Suurin syvyys, 61 m, on mitattu läheltä Paalasmaan saarta.

Järven lounaisrannalla sijaitsee kuuluisa Koli ja Kolin kansallispuisto.

Kolin satama ei järin suuri ollut, mutta tarjosi ymmärtääkseni sen verran palveluja kuin tarpeen on. Rannan ravintola ainakin näytti olevan ahkerassa käytössä.

Autojono muodostui nopeasti rantaan, eikä matkaajilla tuntunut olevan käsitystä miten jonotuslinjoihin ajellaan. Tai sitten meillä ei sitä ollut. Menimme mielestäni loogisesti riviin numero yksi, mutta melkein kaikki muut parkkeerasivat kakkosriviin. Autopaikka laivalle oli kumminkin etukäteen varattu, joten oletimme mahtuvamme mukaan.

Alkuhämmenyksen jälkeen kaikki autot saatiin kuin saatiinkin laivaan. Samalla alkoi aurinkoinen sää olla muisto vaan ja vettä ripotteli. Ukkosrintama lähestyi uhkaavasti.

Laivan kannella oli salamabongareita useita kymmeniä. Itselläni oli hieman orpo olo märällä teräspohjaisella alustalla, kun salamat iskivät lähistölle. Yllättävän vähän se tuntui muita huolestuttavan. Yhtään salamakuvaa en tietenkään saanut, muttei saldo tainnut olla parempi muillakaan.

Risteily pitkin Pielistä kesti vajaat kaksi tuntia. Laivaan ja järvimaisemiin ehti tutusta vallan mainiosti. Kelikin parani loppua kohden ja aurinko tuli esiin.

Käsittääkseni samoja kirkkoveneitä, joita näimme aikaisemmin Kontiolahdella Jakokosken kavavalla, oli nyt järvellä menossa kohti Joensuuta.

Eräs vanhempi herra, joka jossain vaiheessa tuppautui juttusilleni, osoittautui jonkinlaiseksi kotiseutuaktiiviksi. Hänellä oli tieto hallussa koko Pohjois-Karjalasta. Miehen tarinoita kuunteli mielellään.

Penkkiurheilijan vikaakin hänessä oli. Soutajat nähtyään hän innostui huutelemaan laivan kannelta kovaäänisesti ja tarmokkaasti "Vetäkää, vetäkää! Ylihuomenna olette jo perillä!" ja paljon muuta.

Laivamatka Kolilta Lieksaan ei ollut kovin kallis, joten samaa voi suositella muillekin matkalaisille. Maantietä pitkin matkaa tulee peräti 90 kilometriä. Ainakin minä taittaisin saman koska vaan uudelleen Pielisellä seilaten. Oli meinaan mielenkiintoinen kokemus.