Osin meren rannalla olevan Katariinanlaakson ydinalue on 17 hehtaaria. Se rauhoitettiin luonnonsuojelulailla vuonna 1983. Linnustoltaan alue on monipuolinen. Se vetääkin vertoja Ruissalon tammilehtojen visertäjille.
Luontopolulla saattaa törmätä oraviin. Perjantaina 6. kesäkuuta kurreista ei kuitenkaan ollut tietoakaan. Joskus olen nähnyt niitä luontopolun varrella olevan kiven päällä jopa kymmenkunta. Tarjolla on ollut pähkinöitä ja muuta purtavaa. Nyt ei ollut minkäänlaista murkinaa, joten ei oraviakaan.
Lähivuosina kovasti mediassa kovasti rummutetut puutiaiset eli punkit viihtyvät varmasti myös Katariinanlaakson rehevässä luonnossa. Illan päälle pitikin tehdä punkkisyyni. Tulos nolla.
Neljäänkymmeneen ikävuoteen asti selvisin ilman ainuttakaan punkkia, vaikka ennen vanhaan mentiin läpi rantapusikkojen ja niittyjen ilman minkäänlaista pelkoa. Ilmeisesti sain ensimmäisestä punkistani borrelioosin. Se toivottavasti lähti hevoskuurilla, jonka lääkäri myöhemmin kirjoitti.
Punkkihysteria on mennyt mielestäni sikäli liiallisuuksiin, että porukka ei pian enää uskalla mennä edes ulkovessaan paskalle. Mutta kannattaa tutkia kroppansa jos kesäisin könyää luonnon helmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti