Takatalvea Maskussa ja Ruskolla

Viime lauantaina suuntasin Harri Nato Leinon ja Virpi Been kanssa Turun naapurikuntiin. Kevätkeli oli vaihtunut yhdessä yössä aivan toisenlaiseksi. Lunta tuprutti urakalla ja ajokeli oli harvinaisen huono. Olosuhteista huolimatta löysimme vaivatta Maskuun Kajamonlinnavuorelle. 

Linnavuori on arkeologinen termi, joka tarkoittaa korkean tai jyrkkärinteisen mäen tai harjun päälle rakennettua muinaista puolustusvarustusta. Linnavuoret tunnistaa parhaiten kivisistä valleista, jotka ovat ilmeisesti toimineet puisten rintavarustusten perustuksina. Todennäköisiä linnavuoria tunnetaan Suomessa noin 90.

Kajamonlinnavuoren laelta on komea näkymä alas Kajamonjärvelle. Nyt ilma oli sellainen, ettei tarmo riittänyt lätäkön tarkempaa tutkiskeluun. Puista tippuneet märät lumipallot osuivat liiankin hyvin, joten uuden maisemienkatselun jätän vaikka ensi kesäksi.

Ruskon kirkko on rakennettu 1500-luvun alussa. Mäen päällä sijaiseva kivikirkko, vuonna 1744 tehty kellotapuli, hautausmaa, Ruskonjoen ylittävä kivisilta ja muu lähialue sai vuonna 2009 Museoviraston määritelmän, jonka mukaan se on yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. 

Metsässä Ruskon keskustan tuntumassa on eräs siirtolohkarekasa. Siitä tekee erikoisen mahdollinen ikivanha kalliomaalaus, jonka aluetta inventoinut arkeologi havaitsi ollessaan sateensuojassa kivilipan alla.

Kävin viitisen vuotta sitten arkeologi Timo Sepänmaan kanssa kiveä kummastelemassa. Puolitoista vuotta sitten vieraillimme siellä uudelleen. Tällä välin lähistölle oli alkanut ilmestyä pientaloja kuin sieniä sateella. Saapa nähdä jos kyseinen kivikkokin saa joskus omakotitalon naapurikseen.

Mahdollisen kalliomaalauksen viereen on ilmestynyt nykytaidetta revan muodossa.