Norjan kiertomatka osa 2

Viiden vuoden takaisesta Norjan kiertomatkastasta poiketen oli matkaohjelmamme nyt erilainen etenkin yöpymisten suhteen. Majapaikka vaihtui päivittäin, kun aikaisemmin tukikohtana toimivat Kvitfjellin vuoristomökit. Nyt kimpsut ja kampsut pakattiin aamulla auton tavaratilaan ja ihmiset siityivät joka ehtoo uuteen hotelliin.

Lillehammerissa nukutun yön jälkeen edessä oli todella pitkä päivä. Matkaan varustauduttiin Hotel Hammerin mainiolla aamupalalla ja läheisen elintavikekaupan tuotteilla. Koska bussissa ei voi säilyttää helposti pilaantuvia ruokia, ostelin itsekin lähinnä juomaa ja hedelmiä evääksi.

Kuskimme Pooke ajeli meidät jylhien vuoristomaisemien läpi ajeli Lomiin, joka on kunta Gudbrandsdalenissa Opplandin läänissä. Kunnan nimi pohjautuu Loarin tasamaa-alueeseen sauvakirkon ympärillä. Siellä on noin 2360 asukasta.

Sauvakirkko on varhaiskeskiaikainen puukirkkotyyppi, jossa käytettiin pystysalvosta. Kirkon seinät muodostuvat pystysuorista lankuista, jotka on ladottu vaakasuuntaisista pölkyistä ja pystysuuntaisista tukevista sauvoista muodostuvaan kehykseen.

Lomin sauvakirkko rakennettu 1100-luvulla ja sitä on entisöity 1633-34. Istumapaikkoja siinä on 350 ja se on yksi Norjan suurimmista sauvakirkoista. Aikoinaan sauvakirkkoja on rakennettu noin tuhat. Niitä on enää jäljellä 28 eteläisessä Norjassa.

Muistin kylän edelliseltäkin vierailulta melko hyvin. Tälläkin kertaa paikalla oltiin vain noin tunti, joten siinä sai pistellä jalkaa toisen eteen mikäli halusi tallentaa ja ihailla komeita maisemia. Osa porukasta paineli kahville, mutta minulla ei ollut aikaa istuskella missään. Tällaisia paikkoja kun ei joka päivä näe.

Lomista matka jatkui ensin ylemmäs vuoristoon, josta hiljalleen alas kohti Geirangerin vuonoa. Näkymät bussin ikkunoista vaan komistuivat mitä pitemmälle etenimme.

Vuorilla kiemurteleva serpentiinitie sai aivan takanamme istuvan pariskunnan naisosapuolen haukkomaan henkeään. Eikä hän varmasti ollut ainoa. Hivenen teki itselläkin tiukkaa kurkkia ikkunasta, jos alla oli valtava pudotus.

Naisen jännitystä mutkikkaalla ja kapella tiellä lisäsi, että vieressä istunut ikämies ei antanut hänen olla hetkeäkään rauhassa. Ukko höpötti taukoamatta ja ajatteli ääneen varmasti kaiken mitä päässä liikkui.

"Katsoppas nyt Leila kun on komea pudotus tuossa heti ihan vieressä!", "Hei, nyt mennään näin ylhäällä - kumpa vaan ei pudottaisi alas", "Oho, katsohan Leila, tuosta on valtava matka alas, jos sinne ajettaisiin vahingossa" ja vastaavaa. Tuntitolkulla.

Hiukan harmitti, että aikataulumme oli erittäin tiukka. Mielelläni olisin ottanut kuvia näköalapaikoilta, joita oli muutamia Geirangerin vuonolle laskeutuvan tien varrella. Tosin ne olivat niin tukossa, että ymmärrän kyllä kuljettajaakin. Kukaan ei mielellään vekslaile siellä isolla autolla. Ahdas ja mutkainen tie on haastava ajaa muutenkin.

Geiranger on samannimisen vuonon perukassa sijaitseva kylä. Se on Norjan kolmanneksi vilkkain risteilyalusten satama. Nelikuukautisen turistikauden aikana siellä käy 140-180 laivaa. Kylässä on noin 250 asukasta.

Geirangerinvuono puolestaan on Storfjordeniin kuuluva sivuvuono Moren ja Lomsdalin läänissä Länsi-Norjassa. Se sijaitsee kokonaan Strandamin kunnan alueella. Vuonna 2005 vuono otettiin Unescon maailmanperintöluetteloon. National Geograpin Traveler -lehti on valinnut Geirangerinvuonon kauneimmaksi maailmaperintöluettelon kohteeksi.

Ja upea se tottavie onkin. Koska kiertomatkaamme kuului mahdollisuus osallistua vuonoristeilylle, kiinnostukseni Geirangeria kohtaan kasvoi entisestään. Ikaalisten porukalle vain viitisentoista euroa maksanut risteily on pieni hinta niin hienosta kokemuksesta. Siitä lisää Norjan kiertomatkan kolmannessa osassa.