Ulkoilu tekikin eetvarttia noin viikon kestäneen sateen jälkeen. Harvemmin yhtä kehnoa ilmaa onkaan näin monta päivää peräkanaa. Olin tosin täysin varautunut siihen, että sama peli jatkuu sunnuntainakin. Kumma kyllä, aamulla verhoa raottaessani taivaanranta näytti sarastavan siihen malliin, että pieni uskomus poutapäivään oli olemassa!
Kimmokkeen retkelle antoi eräs marraskuusta asti geokätköilyä harrastanut tuttavani, jonka sosiaalisessa mediassa julkaisema kuva merkillisestä sillasta herätti mielenkiintoni. Se kuulemma sijaitsi Liedon Vanhalinnassa. Asiasta piti ottaa selvää.
Silta ei varsinaisesti ole sen merkillisempi kuin moni muukaan, mutta kummalliseksi asian teki se, että tällainen rakennelma on jäänyt minulta aivan pimentoon. Olenhan vieraillut Vanhalinnassa lukuisia kertoja.
Paikka löytyi pienen hakemisen jälkeen. Turun Ravattulasta Lietoon päin ajettaessa käännytään vasemmalle kohti Vanhalinnaa. Kaasun sijasta poljetaankin jarrua ja pistetään vilkku uudelleen vasemmalle. Riippusillantie alkaa kuin varkain heti risteyksen jälkeen. Sitä erehtyy pitämään kevyenliikenteenväylänä, mutta näin ei olekaan. Rohkeasti vaan mäkeä alas ja sadan metrin jälkeen ollaankin perillä.
Toisella puolella Aurajokea näkyi muutama talo. Ilmeisesti juuri heidän autotallinsa ovat eri puolella virtaa. Enpä ole moista ratkaisua ennen nähnyt, mutta täten on lyhyempi matka Turun keskustaan jos sinne halajaa. Samoin Liedon keskustaan.
Silta itsessään ei ollutkaan niin ihmeellinen kuin miltä se kuvassa näytti. Tiedä sitten mistä vinkkelistä se oli otettu. Itse kömmin vetiselle pellolle saadakseni siitä kokokuvan. No, tulipahan tällainenkin paikka bongattua.
Kivenheiton päässä sijaitseva Vanhalinnan linnavuori on varmasti Varsinais-Suomen ja koko maankin historiallisimpia paikkoja.
Alueella oli sunnuntaina aamupäivällä rauhallista. Lisäksemme vain porukka virolaisia kipusi portaat ylös vuoren päälle.
Linnavuorella kävi armoton viima, vaikka alhaalla moisesta ei ollut tietoakaan. Muistuipa taas mieleen miltä tuntuu kun korvat jäätyvät. Tänä talvena siitä ei ole juurikaan tarvinnut murehtia.
Valokuvaaminen oli harvinaisen tukalaa. Kylmän tuulen takia silmät valuivat siihen malliin, ettei tahtonut Canonin lcd-näytön läpi nähdä.
Perusteellisemmin Vanhalinnanvuoresta linkissä http://fi.wikipedia.org/wiki/Liedon_Vanhalinna
Vanhalinnan kartanon tallista löytyi entisaikojen menopelejä.
Jossain välissä tuli puhetta vanhoista kalmistoista, joita lähistöllä sijaitsee useita. Mieleeni juolahti joen toisella puolella oleva alue, jonka nimeä hetken hain. Ristinpelto.
Paikalla tuli käytyä talvella 2009 Sunttu Sundellin ja Timo Sepänmaan kanssa. Päivä oli sattumoisin sama, jolloin Vanhalinnassa oli avoimien ovien päivät. Tuolloin saimme tilaisuuden tutustua kartanon vanhan isännän Mauno Vanhalinnan valtaviin asekokoelmiin. Niitä ei ilman opasta pääsekään pällistelemään.
Reitti Ristinpellolle menee Metsämäen raviradan ohi kohti Liedon Ilmarisia. Vääntelän tienhaaran kohdalla jyrkkä oikea, jonka jälkeen körötellään vajaa kilometri kuoppaista hiekkatietä pitkin.
Leino ehtikin jo ottaa selvää alueesta ja kirjoitti siitä oivan tarinan Retkipaikkaan. En ala tässä kertaamaan samoja asioita, mutta klikkaamalla linkkiä selviää paljon. http://retkipaikka.fi/vapaa/jos-ristia-ei-ole-nousee-pellosta-suuret-joukot-kerupaapoikia-sauvalan-ristinpelto-lieto/
Joulukuun puolivälissä riehunut Seija-myrsky vei naapurikerrostalostani peltikaton mennessään. Todennäköisesti sama syyllinen oli kaatanut kuusen Ristinpellon informaatiotaulun päälle.
Loppuvuodesta Turkuun saatiin kaksi uutta siltaa. Kirjastosilta avattiin joulukuussa Turun keskustassa. Siitä oli valtavasti juttua mediassa. Vähemmälle huomiolle sen sijaan on jäänyt samoihin aikoihin valmistunut toinen Aurajoen ylityspaikka - kävelysilta Kuralan kaupunginosassa.
Silta on tehty entisen kampiförin paikalle. Se puolestaan oli käsittääkseni manuaalisesti veivaamalla edennyt lautta, joka oli aina rikki. En koskaan nähnyt vehjettä kuin maantieltä käsin, joten tarkemmin en osaa sanoa.
Sunnuntainen hieno ilma oli houkutellut paikalle arviolta satakunta uteliasta siltaa kummastelemaan. Pitihän se sitten itsekin ylittää. Varovasti saikin edetä. Rakennelman materiaalit ovat betonia, metallia sekä vaneria - märkänä ja osin jäisenä se oli pirun liukas.
Sillan keskellä on 1,2 metriä korkea aukko, josta voi livahtaa vaikka kanootilla läpi. Tuskin paljon isommalla paatilla kannattaa yrittää.
Taas tuli todistettua, että sunnuntai ilman krapulaa ja ulkoilukelvotonta keliä on hemmetin hieno asia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti