Museota hallinnoi Hiidenmaan sotahistoriallinen seura. Paikka on entinen neuvostojoukkojen kasarmialue. Ulkona on laajasti erilaisia alan tarvikkeita öljytynnyreistä ajoneuvojen kautta tykkeihin.
Miinakentän- ja rajavyöhykkeen rekonstruktio löytyy pihamaalta aivan paraatipaikalta. Seuranta- ja viestintälaitteistosta ei ole pulaa. Erilaisia sotilasuniformuja roikkuu seinillä valtavat määrät. Toisen maailmansodan aikaisia, osin maatuneita kypäriä, konekivääreitä ja muuta sotorumua piisaa myös.
Entisiä tutka-asemia ja muita sotilastukikohtia riittää Viron saarilla. "Vapauttajiksi" kutsutut neuvostoliittolaismiehittäjät pitivät huolen, etteivät hiidenmaalaiset ja muutkaan Viron saarten asukkaat karanneet veneillä Ruotsiin tai ylipäätään minnekään, edes Viron mantereelle. Kalastamassakin saivat käydä vain harvat ja valitut.
Piina loppui vasta 1993, jolloin viimeiset neuvostoarmeijan osastot poistuivat elokuussa 1991 uudelleen itsenäistyneestä Virosta. Homma vei peräti kaksi vuotta. Lienee ollut mieletön vapauden tunne, kun vihdoin pääsi käymään kotikulmien ulkopuolella ilman kiusallisen vaikeaksi tehtyä byrokratiaa.
Sotamuseossa vierähti reilu tunti vierähti aivan heittämällä. Kahden euron pääsylippu oli pilkkahinta näin mielenkiintoisen materiaalin ja kokoelman näkemisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti