maanantai 21. lokakuuta 2013

Tummamäen luontopolku Vehmaalla

Syyskuun alkupuolella huomasin Vakka-Suomen Sanomissa jutun Tummamäen luontopolusta. Syyskesällä Vehmaalle avattu reitti kulkee vanhan kiviteollisuusalueen lomassa.


Turun suunnalta Tummämäen löytää helposti. Kustavintietä ajetaan ensin Y-tien risteykseen saakka, josta käännytään kohti Vehmaan Vinkkilää. Pari kilometriä huristellaan Y-tietä pitkin ja pian tiukka oikea pikkutielle. Tummamäen parkkipaikka löytyy hetken päästä.

Lenkki kiertää läpi alueen, jossa on useita entisiä graniittilouhosmonttuja. Tummamäellä ei ole louhittu sitten vuoden 1973.

Historian hämäristä löytyy mielenkiintoinen tarina. Tummamäen graniittia piti sodan aikana viedä Saksaan Nürnbergin Zeppelin-kentän rakennustarpeisiin. Siellä kansallissosialistit pitivät miljoonan osallistujan puoluekokouksia Hitlerin johdolla. Tietääkseni kivilasteja ei koskaan sinne asti päätynyt, vaan tuota samaa Vehmaan graniittia löytyykin Moskovasta.



Noin 30 metriä syvät montut ovat ajan saatossa täyttyneet pohja- ja sadevedellä. Näin ruska-aikaan lammikot olivat todella upeita.



Polku on helppokulkuinen. Muutama  liukkaantuntuinen kallionpätkä matkalla oli, mutta lenkin pystyy heittämään hieman heikkokuntoisempikin.

Jätekiviä kutsutaan Vehmaalla rääpekiviksi. Aikamoista taiteilua on vaatinut niiden pinoaminen polkujen ylle. Nykyään kivistä tehdään sepeliä, mutta ennen vanhaan siihen ei ollut välineitä.




Alueella on hyvät opasteet, kaksi tauko- ja grillauspaikkaa, vessa ja näköalalava. Näkymä jätekivivuoren päältä varsinaissuomalaiseen maalaismaisemaan on huikea, vaikka pari romuautoa läheisen maalaistalon saunan takana hiukan tunnelmaa pilaavatkin.


Luontopolku on arviolta 1,5-2 kilometriä pitkä. Moni saattaa yllättyä sen lyhyydestä, mutta toisaalta näin erikoisessa paikassa kulkeminen on moninkerroin antoisampaa ja mukavampaa kuin hankalamaastoisessa metsässä.

Eipä voi muuta kuin suositella. Kerrassaan upea paikka.











11 kommenttia:

  1. Olipa mahtava "polku" kuvat oli aivan loistavia Kimmo ♥ Terkkuja Skånesta :)

    VastaaPoista
  2. Hempatin mielenkiintoisen näköinen paikka. Taiteilija Tommi Läntisen isoisän kotitalo sijaitsi näillä main. Lieneekö siitä johtunut vuonna 1997 ilmestyneen levynkin nimi Punainen graniitti.
    T. Matti "Viki" Vikström

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista!
    Terveisiä Skåneen, jossa taitaa syysruskaa olla vielä jäljellä toisin kuin kohta täällä Varsinais-Suomessa.
    Läntinen-teoria saattaa hyvinkin pitää kutinsa!

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia.Tuonne pitää mennä. Oletko muuten kuvannut Pärkävuoren aluetta? t. Tuula-Riitta

    VastaaPoista
  5. Kävin siellä viime keväänä. Tarinaa löytyy täältä http://kaislatuuli.blogspot.fi/2013/04/lokalahden-veskellar.html

    VastaaPoista
  6. Hienoja kuvia! Ja tosiaan vaikuttava paikka, jossa tulee varmasti käytyä eri vuodenaikoina.

    VastaaPoista
  7. Tuttava osasi kertoa, että poikasena louhoksilla sukeltaessa pohjaa ei tullut koskaan edes näkyviin, vaikka keuhkoissa ilmaa riitti syväänkin sukellukseen. Poikien virittelemä liaani on edelleen paikallaan eräässä kaivosrakenteessa. Grillipaikka on rakennettu ilmeisesti aivan viime aikoina. Sanni

    VastaaPoista
  8. Kiitos kuvauksesta ja kauniista kuvista. Edelliselle voisin myös kommentoida, että se vesiallas johon menee liaani on kutsumanimeltään Tarzan-monttu ja montussa on rojua huhupuheiden mukaan alkaen leikkuupuimurista! Kohteista kertovia tauluja täydennetään vielä sulanmaanaikaan maastoon.

    VastaaPoista
  9. Louhostoimitaa harjoittava ei ole varsinaisesti ajatellut luontopolkua vaan pääpekivet ovat ladottu, jotta niitä mahtuisi tilaan mahdollisimman paljon. Luonto on maisemoinut alueen, pensaita ja sittemmin puita on kasvanut kaikkiin mahdollidiin koloihin. Joka vuosi tulee kariketta (maatuvia lehtiä ym) lisää ja niin myös kasvuolosuhteet paranevat.
    Grillipaikka, laavu, näkyalalava, pitkospuut ym ovat rakennetut 2013 kesän aikana. Myös kasvustoa on raivattu polun kulkukelposuuden lisäämiseksi.
    Kierikaiska

    VastaaPoista
  10. Kiitos kommentista. Sehän on aivan selvää, ettei louhostoiminnan aikana mitään tulevaisuuden luontopolkuja ajateltu. Ikävää, jos tekstistäni saa sellaisen käsityksen. Mukavasti polku kumminkin etenee rääpekivikasojen lomassa! Täytyy kesällä taas poiketa tuolla.

    VastaaPoista
  11. Kävimme tutustumassa alueeseen perjantaina 26. syyskuuta. Kuten kerroit, ihan mahtava paikka. Vaikka hyviä ovatkin, kuvilla ei pysty saamaan irti todellisuutta, joten kehoitan kaikkia asiasta kiinnostuneita käymään alueella.
    Äitini kertoman mukaan hänen isoäitinsä asui aivan alueen läheisyydessä ja hänen enonsa työskentelivät kivilouhimossa ennen ja jälkeen sotia.

    HannuT.

    VastaaPoista