Autoja ei ollut vastassa kuin yksi ainoa. Välillä parkkipaikka on niin tukossa, ettei sekaan meinaa mahtua. Aikainen ajankohta aamupäivällä kai verotti ulkoilijoita.
Savojärven kierros aloitettiin Kurjenrahkan luontokeskuksen takaa. En ole aikaisemmin kiertänyt reittiä niin päin. Lundbergille tämä oli ensimmäinen käynti koko seudulla.
Kävelyreitin varrella, joka on noin 6,5 kilometriä, ei vastaan tullut kuin kaksi ihmistä. Uutta taukopaikkaa naputteli kuntoon haalaripukuinen duunari. Hyvään paikkaan hän sen pystyttääkin, seuraavalla kerralla nimittäin aion pitää siinä tauon ja tiirailla näkymiä järvelle.
Tällä niin sanotulla uudella puolella riittää paljon valokuvattavaa. Polku mutkittelee lähellä järven rantaa. Vanhat kräkit, järveen kurkottavat puut, lumpeet ja muut osuvat ainakin minun fotosilmääni. Lundbergillakin näytti kuvausvaisto heräävän. Mies nimittäin napsi ruutuja muistikorttia säästämättä.
Vaikka kävylytahtimme ei ollutkaan mitenkään armoton, lepohetki pidettiin Rantapihan kioskin terassilla. Se ei ollut auki, mutta penkit näyttivät todella puoleensavetäviltä.
Kierroksen vanhemmalle osuudelle, joka menee Rantapihalta Kuhankuonolle, oli uusittu pitkospuita. Jo oli aikakin. Vanhat saattoivat välillä olla veden varassa ja lahoja.
Soraa oli jotenkin onnistuttu tuomaan lavakaupalla pitkin metsää. Moista polkua olikin mukava kävellä, etenkin jos vertaa siihen juurien välissä pujotteluun, jollaista loppupätkä kuusimetsässä on ennen suota ja pitkospuita.
Tässä maastossa pystyy vähän huonokonttisempikin etenemään omaa tahtiin, eikä jyrkkiä nousuja ole. Taukopenkkejä on sijoitettu lisää sinne tänne, osa jopa erittäin sopiviin paikkoihin maiseman kannalta. Mielummin katselen Savojärven liikehdintää kuin suoruohoja.
Vaikka tarkoitus ei ollut mitään urheilusuoritusta tehdä, kellotti Lundberg reissumme. Se heitettiin aikaan 1 h 50 min.
Syksymmällä uudestaan taas.
Hienoja kuvia jälleen...kiitos!
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström