Kaksi settiä heittäneet turkulaiskonkarit keräsivät yllättävän vähän väkeä paikalle, vaikka oli sentään lauantai-ilta. Ilma ei tosin ollut yhtä lämmin kuin mihin tänä kesänä muuten on totuttu. Rahtiksen keikat loppuvatkin jo ennen iltakymmentä, joten valitettavan harva osaa noin aikaiseen soittoaikaan varautua.
Väen vähyys ei esiintyjiä tai yleisöä haitannut. Meininki oli mukavan leppoisa. Kaverukset ovat keikoillaan soitelleet pääosin vanhoja hard- ja hevirokkibiisejä akustisina versioina. Jossain vaiheessa mukana oli suomirokkiakin Leevi and the Leavingsin tyyliin, mutta ilmeisesti ne ovat tippuneet matkan varrella pois. Ehkä parempi niin.
Taagella ja Garfieldilla on keikoillaan yllättäviä biisivalintoja, joihin tuskin törmää muualla. Kun on tottunut, että trubaduurit ja duot esittävät lähes poikkeuksetta aina samat Eaglesit ja CCR:t, ei moista vaaraa tämän kaksikon kohdalla ole.
Rahtiksella kuultiin muiden muassa versiot sellaisista biiseistä kuten Dokkenin Dream Warriors, Black Sabbathin Children Of The Sea, Judas Priestin Diamonds And Rust ja Whitesnaken Sailing Ships. Näitä biisejä eivät monet edes tunne, mutta siinäpä sitten menee helmiä sioille. Ne varmasti nauttivat, jotka tunnistavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti