Saariston loistoreitti osa 1 - Kasnäs ja Rosala

Sunnuntaina 9. kesäkuuta oli otollinen aika lähteä yhdistetylle auto- ja merimatkalle. Kohteena nimittäin olivat Bengstkärin majakka ja Rosalan viikinkikeskus.

Varasin reissun puhelimitse muutamaa päivää ennen lähtöä. Olimme kuulemma onnekkaita, sillä sopivasti oli kaksi paikkaa jäljellä.

Vesibussi Kemiönsaaren Kasnäsista lähti kello 11. Minä ja Harri Nato Leino puolestaan aloitimme päivämme Turusta puoli yhdeksän paikkeilla. Matkaa Kasnäsiin kertyi reilut sata kilometriä.

Auton ikkunasta kuikuillessa näkyi komeita maalaismaisemia peltoineen ja merenlahtineen. Jonkun verran ennen Kasnäsiä on uusi Lövön silta, joka avattiin toukokuussa 2011. Sitä ennen väli ylitettiin lossilla.

Olimme perillä Kasnäsissa melkein tuntia aikaisemmin kuin vesibussi starttasi laiturista. Se oli tarkoituskin, koska ainakin minä pyrin olemaan aina ajoissa tai jopa liian aikaisin paikalla, oli tilanne sitten mikä tahansa. Mikään ei ole vittumaisempaa kuin joutua odottamaan toista henkilöä.

Tarkoitus oli katsoa Kasnäsin rantaa ennen merimatkan alkua. Kasnäs on iso satama, jonka kokoluokkaista ei taida koko Suomessa montaa olla. Kylässä on myös luontokeskus, kauppa ja kylpylä.

Aamupäivä oli kaunis ja aurinkoinen. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, mikä tiesi onnistunutta matkaa Bengtskäriin. Sinne kun ei kovalla tuulella pysty rantautumaan.

Kasnäsin rantaravintolasta ostin aamupalan, josta ei ihme kyllä nyhdetty seitsemään euroa enempää. Se oli kohtuulinen hinta niinkin kattavasta aamiaispöydästä.

Ravintolasalissa pyöri tarjoilijana sama espanjalaistyyppinen kaunotar, joka jäi mieleen edelliseltä Kasnäsin visiitiltä. Veikkaan, että aika moni äijä käy mättämässä aamupalaa pelkästään hänen näkemisensä toivossa, vaikkei edes olisi pätkääkään nälkä.

Venelaitureilla pyöriessämme huomasin yhden vesibussin kaasuttavan kiivaasti kohti ulappaa. "Perkele, mahtoiko se nyt jo lähteä", kävi ensinnä mielessä. Kyseessä oli onneksi kuitenkin Örön linnakesaarelle menevä kuljetus, eikä suinkaan Bengtskärin vene.

Kävin Örössä kesällä 2011 turkulaistoimittaja Kalle Kirstilän kanssa. Se oli mukava ja kokemusrikas reissu. Lisää aiheesta täällä http://kaislatuuli.blogspot.fi/2011/07/oron-linnakesaari.html

Saariston loistoreitti on minulle tuttu peräti kolmelta aikaisemmalta reissulta.

Ensimmäisen kerran olin matkassa elokuussa 2002 isäni kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja meri rasvatyyni. Rosalan oli mielenkiintoinen, mutta etenkin Bengtskär teki suuren vaikutuksen. Se on ehdottomasti hienoimpia paikkoja missä olen käynyt. Niitä on kumminkin tässä vuosien varrella jokunen ehtinyt kertyä.

Bengtskär kolahti silloin niin paljon, että sinne oli päästävä uudestaan. Se toteutui vuonna 2005, ja sitä seuraava kerta oli kolme vuotta sitten. Jokaisella reissulla on ollut uskomaton tuuri kelin kanssa. Meri on ollut joko aivan tyyni tai pienen pientä aallokkoa esiintynyt.

Bengtskär ja Rosala kuuluvat Hiittisten saaristoon. Majakkasaari on kuitenkin niin etäällä ulkomerellä, että sääolosuhteet voivat olla äärimmäiset. Silloin saareen ei pääse yksikään alus rantautumaan.

Edellisistä venekyydeistä poiketen merelle lähdettiin tällä kertaa varsin pienikokoisella paatilla. Mukana ei ollut kuin kymmenen henkilöä, kun aikaisemmilla kerroilla on ollut isompi vene ja ainakin parikymmentä upeasta matkasta kiinnostunutta.

Ensimmäinen etappi oli Rosalan saari ja siellä sijaitseva viikinkikeskus.

"Tuhat vuotta sitten Suomessa elettiin rauta-ajan loppua, tarunhohtoista viikinkiaikaa. Aidon tuulahduksen tästä aikakaudesta saa Rosalan viikinkikylässä, joka historiaa elävöittävänä vierailukeskuksena on ainoa laatuaan Suomessa", kertovat viikinkikeskuksen nettisivut.

Keskuksessa on museo, kahvila ja kauppa sekä viikinkitalo. Pihamaalla on muun muassa jatulintarha ja kirveenheittopaikka, jonka vierestä lähee muinaispolku. Sen varrella on rekontstroituja rakennuksia ja muinaisjäännöksiä.

Reissuun kuuluu kalakeittolounas saaristolaisleivän kera. Se nautitaan viikinkitalon hämärässä. Oikein harmitti kun tuli vedettyä napa piukkaan jo Kasnäsin kuppilassa, kun makoisaa kalakeittoa olisi mielellään syönyt toisenkin kulhollisen.

Sattumalta istuimme aterioimaan tulisijan viereen, joka paljastui viikinkipäällikön paikaksi. No, ainakin muusta seurueesta poiketen muistutimme ulkonäöltä eniten viikinkejä.

Museorakennuksen auditoriossa pyöri vartin mittainen filmi viikinkiajasta ja heidän yhteyksistään näille seuduille. Tunnistin kertojaäänen Paula Wilsoniksi, joka ylläpitää Bengtskärin majakkaa ja asuu Rosalan saarella.

Rosalassa on noin sata ympärivuotista asukasta. Heistä lähes jokaisella oma auto. Yhteysalusliikenne mahdollistaa tämän, vaikka asia saattaa aluksi hullulta kuulostaakin. Jollakin heistä on aikoinaan ollut Volkswagenin kleinbussikin, joka nyt ruostuu hylättynä horsmapusikossa yhteysaluslaituirin lähellä.

Muinaispolun varrella on kuvattu viikinkiaikaisia rakennuksia. Polku on suhteellisen helppokulkuinen, mutta aivan huonokonttisena- tai kuntoisena en lähtisi sitä kiertämään. Kivenmurikat ja kalliot ovat kuitenkin riskialtista maastoa.

Matkan varrella voi nähdä muun muassa uhrikiven, kappelin ja Idänkävijän talon.

Rosalan venerannassa riittää myös pällisteltävää, ellei heti hyppää Bengtskäriin lähtevään paattiin. Siellä remontoitiin viikinkilaiva Alvildaa, joka vielä kolme vuotta sitten oli eri laiturissa ja turisteille avoinna.

"Pidä saaristo siistinä" -slogan on tunnettu, mutta Rosalassa se vaikuttaisi olevan jäänyt jonnekin historian hämäriin. Ympäristö on paikoin niin ruokottomassa kunnossa, että luulisi asukkaiden järjestävän talkoot ja hankkivan jäteproomun rantaan sitä varten.

Rosalasta matka jatkui Bengtskärin majakkasaarelle.