Mark Putterfordin kirjoittama teos irlantilaisbändi Thin Lizzyn nokkamiehestä Phil Lynottista ilmestyi alunperin vuonna 1994. Taannoin se saatiin kirjakauppoihin suomenkielisenä.
Phil Lynott on epäilemättä eräs rockhistorian legendaarisimmista henkilöistä. Vaikka miehen tuotanto käsitti lukuisia hienoja levyjä ja hittibiisejä, tuo myyttiin oman lisänsä nuorena kuoleminen. Lynott siirtyi taivaalliseen orkesteriin alkuvuodesta 1986, vain 36-vuotiaana.
Lynott syntyi vuonna 1949 Dubliniin irlantilaisäidin poikana. Philomena Phyllis Lynott oli reissullaan treffannut mustaa merimiestä. Lopulta hän sai tältä jotain sellaista, johon punaposkiset irkkupojat eivät kyenneet. Niin syntyi katoliseen sukuun avioton mulattipoika, jonka äiti joutui pian antamaan omien vanhempiensa kasvatettavaksi. Pikku-Phil oli kummajainen kotiseudullaan.
Hankalista lähtökohdistaan huolimatta Lynott nousi 70-luvulla menestyneen irlantilaisyhtyeen pääjehuksi ja suurimmaksi mustaksi rokkitähdeksi sitten Jimi Hendrixin.
Kirjaan alussa kerrataan Lynottin lapsuus ja nuoruus, ensimmäiset bändit ja keikat. Huomattavasti kiinnostavammaksi teksti muuttuu, kun päästään käsiksi Lizzyn menestysvuosien kiertueisiin, levytyssessioihin ja miehintönvaihdoksiin.
Uutta informaatiota oli ainakin minulle, että Deep Purplen kitaristi Ritchie Blackmore oli suunnitellut Lynottin kanssa yhteistä bändiä vuonna 1972. Rumpaliksi kaavailtiin Purplen Ian Paicea. Jälkeenpäin ajatellen on parempi, ettei siitä tullut mitään. Olisi meinaan jäänyt Purplen loistava Machine Head -levy (-72) tekemättä ja todennäköisesti paljon muutakin herkkua.
Lynottin johtama Thin Lizzy alkoi saada paremmin menestystä 70-luvun viimeisellä puoliskolla. Lopulta sitä piisasikin niin paljon, että Lynottista tuli kirjan mukaan tavattoman hankala ihminen ja päihderiippuvainen.
Huippuvuosinaan Lizzy tehtaili hittejä melkein liukuhihnalta. Nykyään näitä ralleja voi kuulla suomalaisiltakin radiokanavilta vaikkapa matkalla lähimpään ostoskeskukseen. Todennäköisesti aika moni tunnistaa orkesterin Thin Lizzyksi, mikäli kuulee esimerkiksi The Boys Are Back In Townin, Jailbreakin tai Waiting For An Alibin.
1977 Thin Lizzy vieraili Turun Ruisrockissa. En muista koskaan kuulleeni keneltäkään aikalaiselta keikasta mitään. Ilmeisesti kovin syvää vaikutusta se ei sitten tehnyt, tai sitten paikallaolijat eivät vielä tuolloin ymmärtäneet hyvän päälle.
Thin Lizzy pantiin kuoppaan 1983. Tuolloin ilmestyivät minun mielestäni yhtyeen paras levy Thunder And Lightning. Sitä seurasi viimeiseltä kiertueelta nauhoittettu tupla-live Life.
Lynott yritti vielä jonkin aikaa uraa Grand Slam -bändinsä kanssa ja teki yhteistyötä entisen Lizzy-kitaristi Gary Mooren kanssa. Kun viina ja huumeet maistuivat yhä enemmän, oli tie takaisin musiikkimaailman huipulle tukossa. Niin oli myös miehen kroppa. Viimeisen kerran sankarimme sulki silmänsä 4. tammikuuta 1986.
Thin Lizzy koottiin uudelleen 1996. Mukana oli jokunen yhtyeen entinen jäsen. Bändi esiintyi vielä jokin aika sitten Thin Lizzy -nimellä, mutta vaihtoi tittelinsä Black Star Ridersiksi viime joulukuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti