Yli 400 000 asukkaan kaupunki jäi reissun aikana totaalisen vieraaksi, vaikka vietimme siellä myöhemmin toisenkin yön. Syynä moiseen oli kiivas matkaohjelma, jonka puitteissa ei riittänyt aikaa kulmien omatoimiseen tutkimiseen. Minkäänlaista kaupunkikierrosta bussilla ei tehty, vaan aamuyhdeksältä kaara starttasi kohti Puolaa.
Ensimmäinen pysähdys oli kumminkin kaupungin laidalla, Kaunasin IX linnoituksella ja keskitysleirin muistomerkkillä. Alue tarkasteltiin valitettavasti vain yhdestä vinkkelistä, eikä rakennusten sisälle päässyt.
Linnoituksesta tuli toisen maailmansodan johdosta juutalaisten joukkomurhan symboli. Siellä listittiin noin 50 000 ihmistä.
Keskitysleirin muistomerkki oli hillittömän kokoinen. Se muistutti neuvostoaikaisia kommunismipatsaita, joita näin Budapestin lähellä Momento Parkissa elokuussa 2011. Puistoon oli koottu Unkarin merkittävimmät kommunismidiktatuurin aikaiset veistokset. Monissa muissa entisissä itäblokin maissa ne tuhottiin heti Neuvostoliiton hajottua.
Päivän toinen etappi oli Puolan puolella kaupungissa, jonka nimi jäi minulle vieraaksi. Erittäin hyvätasoinen Kaufland -elintarvikeliike sai matkaporukalta zloteja varmasti huikeat määrät. Itse ostin janojuomaa ja pikku purtavaa, tarttuipa mukaan pullo Jägermeisterin korvikettakin. Merkin ehdin jo unohtaa.
En huomannut kaupassa oikeastaan muuta eroa suomalaismarketteihin kuin halvat hinnat. Grillipihvejäkin sai pilkkahintaan verrattuna täkäläiseen lihatiskiin. Viinahyllyjä oli kymmeniä metrejä, eikä se liene Puolassa minkäänlainen ongelma. Suomen kaupoista ei saa ostaa edes keskiolutta ennen aamuyhdeksää.
Kauniin maalaismaiseman keskellä oli vanha bunkkeri. Se oli tehty toisen maailmansodan aikana puna-armeijan torjumista varten. Paikallisoppaan avustuksella kohteesta olisi varmasti saanut paljon enemmän irti.
Seuraavaksi bussi kaartoi vanhan preussilaislinnakeen Feste Boyenin portille.
Kierrokseni linnakkeessa jäi jokseenkin torsoksi, koska jouduin kuluttamaan aikaani kasarmirakennuksen kellarissa sijainneessa vessassa. Harmittaa kun jäi näkemättä jylhiä muureja kiertänyt komea maisemareitti. Mutta parempi niin, kuin olla tortut housuissa kolmenkymmenen asteen helteessä!
Lopuksi kävimme Wilhemsdorfin lentokentällä. Sitä käyttivät toisen maailmansodan aikana Natsi-Saksan johto Sudenpesän ja Mauerwaldin päämajoista käsin. Operaatio Valkyyria -elokuvasta tuttu pommiattentaatti Adolf Hitleriä vastaan tehtiin juuri Sudenpesässä. Pommin virittänyt eversti Claus von Stauffenberg pakeni Wilhemsdorfin kautta Berliiniin.
Lentokenttävisiitti oli todella pikainen. Ilmeisesti vierailusta ei oltu etukäteen sovittu, eikä paikalle olisi saanut mennä ilmoittamatta. No, tulipahan sekin nähtyä.
Iltapäivällä majoituimme Ketrzynissa, vanhalta saksalaisnimeltään Rastenburgissa. Se vaikutti leppoisalta pikkukaupungilta. Talot ja kadut olivat päällisin puolin hyvässä kunnossa.
Entinen Itä-Preussin alue on kuulemma saksalaisille vastaavanlainen paikka kuin suomalaisille Karjala. Sodan päätteeksi asukkaat häädettiin sieltä pois Neuvostoliiton toimesta. Saksan kielen puhuminen kiellettiin, ja venäjää tuli molottaa pääkielenä puolan ohella. Nykyään saksalaiset tekevät turistimatkoja Itä-Preussiin kuten suomalaisetkin rajantakaiseen Karjalaan.
Lidl-tyyppinen kauppa, jolla oli leppäkerttulogo, sai toimia viimeisenä voiteluna ennen kuin rojahdin lopen uupuneena sängyn pohjalle. Päivä oli pulkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti