Ruskon Kullavuorella

Pitkäperjantaina 29. maaliskuuta juolahti mieleen, että suuntana voisi olla Kullavuori Ruskolla. Aurinkoisena pakkasaamuna olikin mukava lähteä ajelulle. Autoon istuivat myös Timo Sepänmaa ja Sunttu Sundell.

Kullavuoresta käytetään Kullaanvuori -nimeäkin. Olen sekoittanut sen myös Kuuanvuoreen, joka puolestaan sijaitsee Raision Kukkatalon lähellä.

TSTV:n Luonto Plus -televisio-ohjelmassa ihmeteltiin kerran vuoren oikeaa kirjoitusasua. Siitä ei päästy yksimielisyyteen. Koska vuorelle johtavan polun päässä lukee Kullavuori, käytän sitä tässä jutussa.

Suntun kanssa yritimmekin jo syksyllä 2011 päästä Kullavuorelle, mutta se jäi silloin vain haaveeksi. Meidät neuvottiin Raision lemmikkieläinhautausmaan parkkipaikalle, josta lähti polku Kullavuorelle. Moista kivikkoista kinttupolkua pitkin ei ollut mielekästä tarpoa tihkusateessa kilometritolkulla. Niinpä se jäi sillä kertaa siihen ja homma venyi tähän päivään.

Geokätköjä etsivä turkulaisystävämme puolestaan vinkkasi, että Kullavuori kannattaisi valloittaa aivan eri suunnasta. Ruskon kirkon ohi vievä tie päättyy Maskun Rivieralle ravintola Kiisanpirtin kohdalle. Suurinpiirtein puolivälissä tietä on kyltti, jossa neuvotaan kääntymään vasemmalle, mikäli mielii päästä Kullavuorelle. Tätä ohjetta noudatimme, jolloin paikka löytyi vaivatta.

Parkkipaikalta oli puolisen kilometriä mukavaa metsätaivalta vuoren laelle. Kuusikymppinen isäntämies rymisteli lenkkeilemässä metsässä. Hetken ehdin kuvitella hirven rynnivän kimppuumme, kun mies tuli kirjaimellisesti puun takaa.

Kullavuoren päällä on näkötorni. Ilman sitäkin maisemat ovat komeita, mutta tornista nähtynä vieläkin upeammat. Rakennelma on parhaat päivänsä nähnyt, mutta kumminkin sen verran vankka, että sinne uskalsi kiivetä.

Kallion päällä kasvoi ohut kaksihaarainen mänty, josta puuttuivat latvat. Liekö salama iskenyt vai mikä, mutta tornista sitä käsin ei ainakaan ylety sahaamaan varmaan millään vempeleellä.

Tornin alla ja vieressä oli kalliohakkauksia. Ne eivät erottuneet kunnolla lumipeitteen alta. Muistan Luonto Plussassakin asiantuntija Ari Karhilahden ja toimittaja Ann-Mari Rannikon tutkineen niitä ja miettineen samalla vuoren oikeaa kirjoitusmuotoa.

Jossain lähistöllä on myös laavu ja hiidenkirnu. Sitä ei nyt löytynyt, vaikka sillä silmällä metsää katselimmekin. Tokkopa lumen alta olisi kirnua näkynytkään. Jospa kesällä uudestaan sitä ihmettelemään.