Sukellusveneajelulla Atlantilla

Helmikuun alussa pidetyn lomaviikon kohokohtiin kuului sukellusveneajelu Atlantin valtameressä, Kanarian saarten Lanzarotella. Puerto Caleron satamasta lähtenyt Submarine Safari oli hieno kokemus.

Turussa vuonna 1990 rakennettu alus on yksi harvoista kaupallisista sukellusveneistä koko maailmassa. Muistelen, että tällaisia keltaisia sukellusveneitä tehtiin aikoinaan kolme kappaletta. Vastaavan näin keväällä 2009 Gran Canarialla Puerto Moganin satamassa. Yksi oli aikoinaan Ranualla, Pohjois-Suomessa. Koska paikallisessa järvessä ei ollut näkyvyyttä nimeksikään, homma ei siellä kannattanut. Lanzaroten sukellusvene saattaa hyvinkin olla juuri se sama.

Viitisenkymppiä maksanut sukellusretki alkoi, kun linja-auto poimi ilmoittautuneet hotellimme edestä Puerto del Carmenista. Seurasi noin viiden kilometrin matka Puerto Caleroon. Sukellusvenefirman toimistorakennuksessa esitettiin infovideo aiheesta. Se oli käännetty englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi. Samoja kieliä puhuttiin veneessäkin reippaan opastytön johdolla.

Porukkaa oli mukana melkein täysi bussilastillinen. Tästä pystyi tyhmempikin päättelemään, että sukellusveneeseen mahtuu ainakin sama määrä ihmisiä. Alus oli parkissa läheisessä laiturissa, jonne ihmiset johdettiin. Sitä ennen oli kuitenkin valokuvaus, jos halusi ikuistaa itsensä sukellusveneen kannella. Ja tottahan toki minäkin halusin.

Etukäteen pelkäsin, että sukellusveneessä pitää olla ahtaasti kuin sardiinipurkissa. Tilaa oli kumminkin yllättävän paljon. Luukusta sisään menokaan ei tehnyt tiukkaa. Pienemmällä ihmisellä olisi ollut tilaa vaikka polkea lattiaan ilmabassorumpuja, mutta minä olin ns. polvet suussa alkumatkan. Sitten ymmärsin kääntyä sivuttain, jolloin tilaa oli vaikka muille jakaa.

Sukellusveneen ikkunoista näkyi pikkukaloja, välillä isojakin parvia. Muutama yksinäinen barracuda uiskenteli ohi. Valtavan kokoinen rausku pyöri aluksen ympärillä. Se kuulemma liikkuu lähivesillä ja näyttäytyy mielellään ihmisille.

Pohjalla näkyi kaksi pientä veneenraatoa. Vanha kalastusalus olikin sitten jo isompi nähtävyys. Se oli pelkästään sukullusvenesafaria varten sinne upotettu. Yllätykseksi myös sammakkomies ilmestyi paikalle. Hän ei ollutkaan mikään satunnainen polskija, vaan kuului suunnitelmaan. Kalaparvet seurasivat miestä, jolla oli niille syötävää mukana. Kaveri tarrasi rauskuun kiinni ja ui sen mukana.

Syvimmillään alus kävi 35 metrissä. Muistaakseni opas ei kertonut kuinka pitkälle sillä voi sukeltaa. Kävimme lähellä raunaa, josta kuulemma alkaa kilometrin syvyinen vedenalainen tulivuoren kraateri. Varmasti olisi pultit ennen pitkää natisseet liitoksistaan jos sinne olisi suunnattu!

Aluksen noustessa pintaan raikui kaiuttimista The Beatlesin hitti Yellow Submarine. Tuo muuten ärsyttävän tarttuva renkutus tuskin enää sopii parempaan tilanteeseen.

Sukelluveneajelu oli aikamoinen kokemus. Kestoltaan se oli alle tunnin, mutta mielestäni ihan riittävästi. Kannattaa käydä, jos on Lanzarotelle menossa!