Lokakuun 8. päivä Yle Teemalla alkanut sarja heavy metal -musiikin synnystä ja vaiheista on naulinnut minut maanantai-iltaisin television ääreen.
Sam Dunnin ja Scot McFadyen tekemä 11-osainen sarja käy läpi hevin alkuajat 60-luvun lopulta aina nykypäivään. Genre on vuosien saatossa jakautunut moneksi eri alalajiksi. Monilla niistä ei uskoisi alkuaikojen kanssa mitään tekemistä olevankaan.
Vaikka Dunnille ja McFadyelle on nostettava hattua hienosta ja vaativasta projektista, on heidän näkemyksenä metallimusiikin kehityksestä hieman erilainen kuin vaikka minun. Paljolti syynä lienee maantieteellinen etäisyys. Dunn on kotoisin Kanadan länsirannikolta ja minä Suomen lounaisrannikolta. Hevimusiikkitausta on väkisinkin erilainen.
Metallimusiikin alkuajoista kertovissa jaksoissa Dunn ohittaa täysin esimerkiksi Uriah Heepin. Käsittämätöntä, mutta asia selittynee sillä, ettei Heep ole koskaan ollut lähelläkään samassa asemassa Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassa. Silti Heepin luulisi olevan edes maininnan arvoinen jopa rapakon takaa tulevien heppujen mielestä. Vaikkapa ruotsalaisten tekemänä sarja olisi varmasti lähempänä omaa 30-vuoden kokemustani metallimusiikista.
Tätä naputellessani osa 7 on juuri esitetty. Sen aiheena oli grunge. Tähän asti seurasin ohjelmaa suorastaan into piukassa, mutta eilistä jaksoa en jaksanut katsoa loppuun saakka. Mielestäni grunge on tyylinä silkkaa roskaa muutamia biisejä lukuunottamatta. Tylsät haastateltavat eivät voineet vähempää kiinnostaa, kuten eivät musiikkinäytteetkään.
Ensi maanantainen jakso tulee todennäköisesti olemaan sarjan pohjanoteeraus. Aiheena nimittäin on nu-metal. Jopa grunge on kiinnostavampaa musiikkia kuin se. No, sen jälkeen on vielä edessä kolme jaksoa jytinää shock rockin, power metallin ja progressiivisen metallin muodossa. Ehkä tähän saakka ohitettu Manowarkin noteerataan silloin.
Sam Dunn on sujuva haastattelija kertoja. Kameran eteen ei ole onneksi tuotu orkesterien ilmeisimpiä tähtiä, vaan suunvuoron saavat takarivin taavitkin. Tässä kuvassa Dunn tosin Judas Priestin laulajan Rob Halfordin seurassa.
Ei tuo grunge jakso nyt niin huono ollut. Hieman niukasti siinä oli musiikkia. Tosin mielestäni grunge ei aivan istu metallin alle, vaikka siinä on raskaita elementtejä. Siinä Kimmo on oikeassa, että roskaahan grunge, kuten niin moni muukin musiikinlaji, on.
VastaaPoistaJaa, minun mielestä grunge oli kuranttia tavaraa. Pearl Jam, Soundgarden, Smashing Pumpkins ja monet muut olivat, kuten kyseisessä sarjan jaksossakin mainittiin, tervetullut ilmiö umpihölmöjen tukka/sukkahousuhevi-bändien jälkeen.
VastaaPoistaVeikko