Marraskuinen luola- ja kalliomaalausreissu osa 3

Maskun Mätikän luolasta matka jatkui Nousiaisten Uunisvuorelle. Paikka sijaitsee huomattavasti enemmän syrjässä asutuksesta kuin Mätikän luola. Lähistöllä on peltoja ja tekeillä oleva omakotitalo, mutta muuten se on melko korvessa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö metsässä olisi liikettä. Merkillisiä, teipeillä eristettyjä alueita oli siellä täällä. Kyseessä on kaiketi jonkunlainen ajorata, jossa päristellään menemään jollain vehkeellä. Jäljistä ei ottanut selkoa mikä ajoneuvo voisi olla kyseessä, ehkä mönkijä tai moottoripyörä. Autolla ei sentään moiseen umpirämeikköön luulisi pääsevän.

Hilpeyttä herättänyt kyltti pellon reunassa selittyi nähtyämme jäljet metsässä.

Ilmankosteus oli huipussaan. Hengitys höyrysi, silmälasit olivat sumussa ja valokuvaaminen lähes mahdotonta. Viime aikojen sateet näkyivät joka puolella.

Lopulta luolakin löytyi. Kiersimme ensin laajan reitin väärästä suunnasta.

Vuoren itärinteellä sijaitseva luola on aivan erilainen kuin Mätikän luola. Suuaukko on suorastaan valtavan kokoinen. Keskellä kasvaa mahtava kuusi. Luolan perältä pääsee kuulemma eteenpäin ryömimällä. Kukaan ryhmästämme ei kokeillut mitä sieltä mahtaa vastaan tulla.

 

Legendaarisen Sika-Kyösti -rosvon arvellaan pitäneen myös täällä majaansa. Ehkä Uunisvuoren luola on ollut miekkosen kesäresidenssi, mene ja tiedä. Nykymittapuulla mukavuusolot eivät kovin häävejä ole, mutta varmaan ennen vanhaan viranomaisia paenneet konnat saattoivat tällaisissa paikoissa pakon edessä oleskellakin.

Luola näyttää olevan ainakin jossain määrin yleisessä tiedossa. Sinne johti selvä polku lähipellolta. Jopa ojan yli oli asetettu paksu tukki kulkua helpottamaan. Makkaraa oli kovasti grillattu ja jokunen roskakin valitettavasti jätetty, mutta muuten luola näytti olevan luonnontilassa.

 

Päivän viimeinen etappi oli Naantalissa Luonnonmaan saaressa. Timo Sepänmaa tiesi sieltä kalliomaalauksen, jota kävimme vilkaisemassa.

Paikka sijaitsee aivan uimarannan läheisyydessä. Kesällä siellä lienee vilkasta. Tuskin kukaan tietää pulikoivansa esihistoriallisen maalauksen lähellä. Tätä kalliomaalausta ei maallikko nimittäin kykene millään erottamaan kallioseinämästä. Todennäköisesti lähes jokainen kävelee reteesti sen ohi. Tällaista tuskin havaitsee muut kuin asianharrastajan harjaantuneet silmät.

En osaa yhtään sanoa mihin aikakauteen maalaus voisi sijoittua. Joku muinainen ihminen sen on joka tapauksessa tehnyt. Sepänmaa varmaan asiasta mainitsikin.

Päivä oli varsin mielenkiintoinen. Paljon ehtikin valoisaan aikaan tehdä. Ajoitus Naantalin suhteen osui aivan nappiin - pian alkoi sataa ja hämärä laskeutui.

Reissun kruunasi Raision Kebab & Pizzeriassa nautittu ateria. Paikka on todettu oivaksi jo muutama vuosi sitten, mitä nyt välillä nimi vaihtunut. Viimeksi kun kävin siellä, se oli Broadway.