keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Yellow - Keltakuume



"Keltakuume eli englanninkieliseltä nimeltään Yellow Fever on turkulaisen Yellow-yhtyeen ainoaksi jäänyt studioalbumi vuodelta 1975. Sen julkaisi levy-yhtiö Finnlevy LP-levynä SFLP 9561 ja musiikkikasettina FDE 210.

Albumin on äänittänyt Antti Joki Finnlevy-Studioilla ja nimellisenä tuottajana on ollut Vexi Salmi. Studioaikaa tarvittiin vain neljä päivää. Kannen on suunnitellut Toivo Niiranen. Kansikuvassa näkyvässä ristissä on yhtyeen jäsenten nimet: Melvin, Hanski, Helge, Romi.

CD-muodossa levyn on julkaissut uudelleen vuonna 2010 Rocket Records luettelotunnuksella ROK-062. CD-levyn valmistaja on Optimal Media Production. Cd-layoutin on suunnitellut ja esittelytekstin laatinut Juha Rantala. Masteroinnin on alkuperäisestä masternauhasta tehnyt Risto Ylihärsilä. Äänite on tuotettu yhteistyössä Warner Music Finland Oy:n kanssa." (Wikipedia)


Allekirjoittaneelle yksi kuluvan vuoden tapauksista äänilevysaralla on ollut turkulaisyhtye Yellowin uusintapainos-cd Keltakuume.

Yellow ei ollut minulle ennen tuttu kuin nimenä. Ainuttakaan biisiä en muista kuulleeni ennen viime talvea. Naapuritalossa asuva kaveri hehkutti levyä aikansa, kunnes päätti hakea uusintajulkaisun levykauppa Äxästä. Sitä sitten luukutettiin koko viime talvi ja kevät jos satuimme samoihin illanistujaisiin.

Vanhna vinyyliveikkona tiesin toki Keltakuume -lp:n olevan kovassa huudossa keräilijöiden keskuudessa. Siitä maksetaan sievoisia summia samoin kuin vaikkapa toisesta 70-luvun harvinaisuudesta, Elonkorjuun lp:stä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Elonkorjuu

Yellowin musiikkia ei ole helppo määritellä. Osittain se on progea. A Game For Two taas silkkaa Beatlesia. Joo Jussi ja Rokki-Riitta puolestaan ovat kuin aikalaisensa Alwari Tuohitorven ohjelmistosta. Hurriganesiin verrattuna bändi oli suoranainen virtuoosi.

Keltakuumetta kuulostellessa ei häiritse lainkaan se, että osa kappaleista on suomen- ja osa englanninkielisiä. Jotenkin ne lyöttäytyvät hyvin yhteen. Äänitysvuosi 1975 paistaa läpi sekä soundimaailmasta että sävellyksistä.

Yellowista ei löydy juurikaan tietoa ainakaan netistä. Vanhat parrat, kuten naapuritalon kaveri, muistelevat kyllä bändiä kovalla innolla, mutta painettua sanaa orkesterista ei pahemmin löydy.

Koko levy kuultavissa tässä linkissä.


3 kommenttia:

  1. Täähän on aika ylläri!
    Eihän tästä levystä enää aikoihin ole ainakaan
    minun korviini kantautunut kommentteja, mitä nyt
    jeesasin RocketRecord'ia kansien kanssa.
    Mulla jonkinlaisessa kunnossa oleva vinyyli
    kansineen löytyy ja siitä PhotoShoppasin tuon
    RocketR:n cd-kannen.
    Yellow-miehistöstä hengissä on vain kaksi
    hemmoa, minä ja Koskelan Hege, joka on jo pitkään
    asunut pääkaupunkiseudulla.
    Melvin kuoli tulipalossa jo 80-luvulla Britanniassa ja Rami muutama vuosi sitten Turussa.
    Mel'in ja Ramin kanssahan me tehtiin vielä
    yksi pitkäsoitto Yellow'n jälkeen, Queen of Hearts nimeltään.
    Melvin oli levoton luonne ja lenteli Suomen ja
    Englannin väliä kovastikin. Otti hatkat bändistä
    ja taas kinusi takaisin....hehhh...

    terveisin, Hannu Takala

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Harvoin tulee palautetta itse tekijöiltä.

    Naapurintalon kaveri on muuten Pekka Vähäsarja, joka kertoi tunteneensa tai tuntevansa jotain Yellowin jäseniä.

    VastaaPoista
  3. Muistan kyllä juu Pekan, eikös ollut kova biljardimies, on varmaan vieläkin. Terveisiä vaan Pekalle!

    t. Hannu Takala

    VastaaPoista