Juhannuksen alla Rodokselle suuntautuneen lomareissun kuvasatoa on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon. Jotta kuvat eivät jäisi kansioihin pölyttymään, naputtelen tällä kertaa pari sanaa hotellin lähellä olleesta alueesta, Mandrakin satamasta. Tietenkin kuvien kera.
Mandrakin sataman portilla uskotaan olleen Rodoksen kolossin. Se oli valtava patsas, yksi maailman seitsemästä ihmeestä.
Kolossi seisoi haarat levällään sataman suulla. Laivat lipuivat sen alta satamaan ja pois sieltä.
Todellisuudessa tällaista rakennelmaa tuskin kukaan on pystynyt tekemään. Patsas lieneekin seissyt jossain sataman lähistöllä ja hieman tukevammassa asennossa.
Kolossuksen rakentaminen kesti 12 vuotta ja valmistui 282 eaa. Patsas seisoi
sataman sisäänkäynnin luona vuosia, kunnes voimakas maanjäristys iski Rhodokseen
vuoden 226 eaa. tietämillä. Kaupunki vahingoittui pahasti, ja Kolossi rikkoutui
heikoimmasta kohdastaan -- polvesta. Rhodokselaiset saivat välittömästi
tarjouksen Egyptin Ptolemy III Eurgetesilta, joka kattoi patsaan korjauskulut.
Rhodokselaiset kysyivät neuvoa oraakelilta, joka neuvoi kieltäytymään
tarjouksesta. Niinpä Ptolemyn tarjous hylättiin.
Patsas makasi maassa
rikkinäisenä lähes vuosituhannen. Vuonna 654 jaa. arabit valloittivat Rhodoksen.
He hajoittivat patsaan jäänteet osiin ja myivät ne Syyriaan. Kerrotaan, että
palaset kuljetettiin Syyriaan 900 kamelin selässä. (koulut.nokiankaupunki.fi)
Hotelli Constantinin sijainti oli keskeinen syy, miksi juuri se valittiin majoituskohteeksi matkaa varattaessa. Mandrakin sataman läheisyys vaikutti ainakin omalta osaltani siihen melkoisesti. Maisemat ovat hienoja ja joka paikkaan on lyhyt matka. Kuten vaikka Rodoksen vanhaan kaupunkiin.
En tiedä oliko kyseessä klassinen huijaus vai mikä, mutta sellaisen kohteeksi jouduin satamassa. Olen yleensä sen verran ystävällinen ja sosiaalinen, että pysähdyn juttelemaan ventovieraiden kanssa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, jos jollakin on jotain asiaa.
Eräänä lomaviikon päivänä kun käppäilin kaikessa rauhassa satamassa, hyvännäköinen musta pimu huuteli minulle jotain englanniksi. Kun pääsin lähemmäksi, oli hän jo kaulassani killumassa. Pian hän kietoi ranteeseeni keltaisen narunpätkän, jossa oli tekohelmiä. Moinen koru toisi hyvää onnea.
Mutta rahaa hänen piti saada siitä hyvästä. Kaksi euroa, jotka kaivoin taskustani, ei kuulemma riittänyt alkuunkaan. Kun vihdoin tajusin kyseessä olevan silkan kusetuksen, yritin pyristellä pois paikalta.
Samalla hetkellä naisen avuksi tulla tupsahti kaksi muuta afrikkalaisneitokaista. Kauhea huuto ja pälätys alkoi. Annoinkin sitten enemmän rahaa, jotta pääsin tilanteesta pois. En halunnut herättää huomiota olemalla tällaisen hälinän keskipisteessä.
Harmittaa vieläkin. Oli kallis narunpätkä...
Mandrakin satamasta lähtee paljon turistipaatteja muun muassa Lindokselle ja Symille. Hinnat tuntuivat ihmeen huokeilta. Suomessa venereissut maksavat siinä 50 euron kieppeillä, kun Rodoksella pääsi 15 - 20 eurolla päiväksi merelle.
Sataman tuntumassa voi vaikka ajella lasipohjaveneellä. Kirkas vesi näyttää pohjan niin hyvin, että satama-allas tuntuu hyvin matalalta.
Rodoksen kaupungin kaltaisessa turistirysässä on monenlaista yrittäjää. Tämä pikkupoika kyltteineen oli niin hellyyttävä, etten pystynyt kävelemään ohi antamatta rahaa kuppiin. Koiranruokaa tuossa tosin näyttää jo olevankin, mutta ideana kekseliäs. Vastineeksi hän luritti haitarillaan pätkän jotain sävellystä.
Myöhemmin huomasin kun pojan äiti (tai valvoja) hieroi käsiään yhteen vähän matkan päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti