Haunisten allas on vuonna 1973 rakennettu tekojärvi Raisiossa Mahittulan kaupunginosassa. Sen pinta-ala on 38 hehtaaria ja sitä käytetään raakavesivarastona. Sen rakensi Raision-Naantalin vesilaitos, ja ensimmäisen kerran se täytettiin Raisionjoen vedellä vuonna 1974. Sen tilavuus on 1,4 miljoonaa m³ ja valuma-alue 80 ha.
Vuonna 2007 altaalla tehdyssä pohjaeläintutkimuksessa kävi ilmi, että altaan makrofaunalajisto on varsin niukka ja saman määräinen kuin vuonna 1997 tehdyssä tutkimuksessa, tosin pohjaeläinlajistossa havaittiin eroja. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassan yleistason mukaan laskettiin altaan pohjan olevan lievästi ravinteikas. Edellisen kerran tutkimus tehtiin vuonna 1997.
Altaan 3,5 kilometrin pituinen rantaviiva on suurimaksi osaksi mäntymetsää, mutta paikalla kasvaa myös muun muassa jänönsara, ahdekaunokki, punasänkiö, keltamatara, keltakannusruoho ja niittynätkelmä.
Altaan ympäri kiertää ulkoilureittejä, mutta altaalla on kalastaminen kielletty ilman vesilaitoksen lupaa. Myös ratsastaminen ja koirien ulkoiluttaminen sen lähellä on kielletty, koska altaasta otetaan juomavettä. (Wikipedia)
Turun lähiympäristössä näyttää olevan vielä paljon paikkoja, joista en ole kuin korkeintaan kuullut. Yksi tällainen kohde on Raisiossa sijaitseva Haunisten allas.
Olin nähnyt Facebookissa turkulaisen harrastajavalokuvaaja Santtu Sandellin loistavia luontokuvia alueelta. Hauninen on myös paikannimenä tuttu, sillä sijaitseehan se Kauppakeskus Myllyn vastapäätä ja vilahtelee kylteissä vähän väliä kun niillä main sattuu ajelemaan. Mutta kertaakaan en ollut käynyt katsastusasemaa tai autoliike Vehoa kauempana.
Keskiviikkona 4. heinäkuuta kääntyi auton nokka kohti Haunista. Tarkoituksena oli löytää tekojärvi ja tallustella sen ympäristössä. Se ei ollut homma eikä mikään, koska sain erittäin selkeät ajo-ohjeet raisiolais-kustavilaiselta Timo Kilpiseltä.
Mikä lintu?
Parkkipaikalle saavuttaessa onkin jo käytännössä perillä. Tekojärvi häämöttää padotun vallin takana. Ensimmäiset näköhavainnot ihmisistä sain jo vallin päällä, jossa oli kaksi miestä kalastamassa. Kuulemma ei ollut kalaonni suosinut heitä, vaikka järvessä kaloja onkin. Kuka lie niitä sinne istuttanut, onhan alue on ollut metsää ennen järveksi muuttumistaan. Puunkantoja näkyi yhä siellä täällä vedenrajassa.
Lähdimme parin kaverin kanssa kävelemään oikealle parkkipaikalta katsottuna. Matkalla oli hyvät polut ja osin jopa jonkinlaista tietä, jollaisesta moni kesämökkiläinenkin olisi kateellinen.
Maisemat olivat hienoja kautta linjan. Järven kiertämiseen meni ehkä tunti aikaa. Välillä luontopolut olivat kivikkoisia ja hieman hankalia, mutta pääosin tervejalkaiselle sopivia.
Mitä ilmeisemmin yllä näkyviä Wikipediassa lueteltuja järjestyssääntöjä rikotaan välillä räikeästi. Matkan varrella näkyi roskia, nuotionjäännöksiä ja muuta roinaa. Olipa jonkun päiväkirjakin uinut ja kalliolla kuivumassa. Merkinnöissä oli muun muassa aikavaraus A-klinikalle. Kaikenlaista sitä vastaan tuleekin! Uimareita oli jonkun verran ja nuorisoa kallioilla istuskelemassa.
Jos viime kevään luontokohdelöytöjä olivat Askalankoski Paimiossa ja Latokartanonkoski Perniössä, voi Haunisten altaan liittää samaan seuraan. Varmasti tulee käytyä toistekin.
Kuvat suuremmaksi klikkaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti