Kotiuduin viikon Rodoksen reissulta eilen iltapäivällä. Finnairin lomalentokone oli jopa 20 minuuttia etuajassa Turun lentokentällä.
Tuntui suorastaan taivaalliselta nähdä kentän mittarissa lukema +16 ja tuntea virkistävä tuulenvire. Viikon hikoilun jälkeen se oli paras tunne aikoihin. Jos olisi ollut kaukaa viisas, olisi varmaan kannattanut ottaa selvää millainen keli Rodoksella kesäkuussa yleensä on, niin olisi siltäkin välttynyt. Mutta marraskuussa matkaa varatessa ei paljon tullut moista seikkaa ajateltua. Kun varjossa on +35 astetta, en ymmärrä kuka siitä voi enää nauttia, vaikka olisi kuinka kesäfani tahansa.
Kahden vuoden takainen matka samaan kohteeseen oli yksi matkailuhistoriani parhaimmista, joten hinku takaisin oli kova. Tuolloin, toukokuussa 2010, Rodoksen ilmasto oli siedettävä pohjoisen miehellekin. Nyt ei. Ennen kuin edes pääsi ulos hotellihuoneesta, oli yleensä läpimärkä hiestä.
Katonrajassa ollut tuulettimelta näyttävä vehje oli ehkä joskus toiminut, mutta nyt siinä ei ollut minkäänlaisia elonmerkkejä. Parvekkeen ovi oli apposen auki yölläkin, muuten nukkuminen oli aivan mahdotonta. Ulko-oven välissä oli usein kenkä, jotta huoneeseen tuli läpiveto.
Onneksi kämppä oli hotellin ylimmässä eli kuudennessa kerroksessa ja parveke sivukujalle päin. Känniurpojen huudot ja baarimusiikki kuuluivat vain etäisesti sinne asti. Häiritsevintä viikon aikana oli jalkapallo-ottelun seuraajien metelöinti. Apinalauma mesosi pahemmin kuin suomalaiskännääjät Gran Kanarialla muutama vuosi sitten. Ainoa ero vain oli, että urheilufaneille sellainen on aina sallittua.
Kämpässä hikoilun lomassa luin Ari Väntäsen kirjoittamaa Michael Monroe -kirjaa. Se ilmestyi viime vuoden loppupuolella. Kirjoitin aiheessa silloin tuoreeltaan blogiini. Teksti löytyy täältä
http://kaislatuuli.blogspot.fi/2011/11/ari-vantasen-michael-monroe-kirja.html
Väntäsen kirja on oivaa matkalukemista, vaikka isokokoinen teos viekin paljon tilaa matkalaukussa. Se on myös siksi hyvää lukemista aiheesta kiinnostuneelle, että samaa tekstiä jaksaa lukea monta kertaa - tässäkään tapauksessa väliä ei ole kuin puolisen vuotta.
Tällä kertaa hotellihuoneessa pystyi katsomaan televisiosta jopa elokuvia jos mieli teki. Yleensä se on tehty mahdottomaksi dubbausten takia. Kreikassa ei onneksi näemmä moista typeryyttä harrasteta, vaan alkuperäinen ääniraita kuului normaalisti ja ruudussa vilisi kreikankielinen tekstitys.
Esimerkiksi edellisellä reissulla Puolan Gdanskissa, ei televisiota voinut katsoa ainakaan ääni päällä. Kun Sylvester Stallone tai Danny De vito höpöttävät puolaa tai venäjää, on siitä leikki kaukana. Eihän sitä molotusta kestä kukaan.
Mutta en mennyt Rodokselle lukemaan tai televisiota katsomaan. Matkasta lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti