Gdańsk on Pommerin voivodikunnan pääkaupunki ja Puolan kuudenneksi suurin kaupunki. Sen asukasluku on 456 000 (2008) ja esikaupunkeineen (Trójmiasto) yli miljoona (Wikipedia)
Gdanskia on jossain yhteyksissä sanottu "turkulaisten Tallinnaksi". Nimitys on mielestäni vahvasti liioiteltu.
Jos lentovuoroja on kolme viikossa, ei se tee kaupungista mitään Tallinnan kaltaista kohdetta. Jos sillä tarkoitetaan ostosmatkailua, ehkä silloin ajatus osuu jossain määrin oikeaan. Jos taas nimitys tulee siitä, molemmat ovat entisiä itä-blokin kaupunkeja, on termin keksijä tutustunut historiaan.
Wizzairin koneessa oli varmaan useita turkulaisiakin, mutta ainakin terminaalissa näkyi monelaista kulkijaa. Viiksekkäitä puolalaismiehiä oli paljon. Luultavasti he olivat Olkiluodon ydinvoimalan rakentajia.
Gdanskin kaduilla ei suomea kuulunut kuin kaksi kertaa. Toisella kerralla äänessä oli kymmenhenkinen eläkeläissakki, joka etsi rautatieasemalla oikeaa junaa.
Neptunus -patsas Gdanskin kävelykadulla.
Gdansk -viikkomme alkupuolella ohjelmassa oli jokiristeily. Valittavana oli joko tavallinen vesibussi tai sitten merirosvolaiva. Vesibussi maksoi huimat 2,80 euroa, joten valitsimme sen. Piraattia olisi päässyt leikkimään kympillä.
Jokiristeily vei asiakkaat Gdanskin telakan ohi ja kääntyy lopulta takaisin kaupunkiin päin.
Telakalla vaikutti olevan rauhallinen työpäivä, sillä duunareita ei juurikaan näkynyt, eikä nostureissa tai muissa vehkeissä ollut liikettä. Alue oli valtava verrattuna vaikka Turun telakkaan.
Jokiristeilijöitä.
Gdanskin telakan työntekijöitä.
Nuori valokuvaaja jokipaatissa.
Telakan nostureita.
Gdanskin vanhan kaupungin keskusta oli pantu uuteen uskoon lähiaikoina. Osasyynä siihen on varmasti tulevat jalkapallokisat. Kummallinen mahti urheilulla, kun sen takia täytyy kaupunkikuvaa parannella. Luulisi, että se tehtäisiin ensisijaisesti asukkaiden takia, eikä jonkun palloa potkivan tai sen näkemisestä nauttivan henkilön tilapäisen viihtyvyyden takaamiseksi.
Gdansk, kuten moni muukin itä-eurooppalaiskaupunki, tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa. Useat vanhoilta näyttävät rakennukset ovat itse asiassa kopioita alkuperäisistä ja rakennettu sodan jälkeen.
Gdanskissa riittäisi vielä paljon rakennettavaa ja ehostettavaa, sillä ihan paraatipaikoilla oli kammottavia rauniokasoja ja tiilihökkeleitä, joiden olemassaoloa ei voinut kuin kummastella.
Paikat osittain kuin pommin jäljiltä.
Hotelli komealla paikalla.
Gdanskissa käyneiltä tuttavilta kuulin kuinka halpaa ruoka ja alkoholijuomat ovat. Ainakaan omalle kohdalle ei kertaakaan osunut sellaista kuppilaa, joissa moisia halpahintoja olisi ollut. Tosin niitä ei mitenkään erityisesti etsittykään, vaan jano sammutettiin juuri siinä kohtaa missä sattui olemaan lähin baari.
Kaljan hinnat vaihtelivat jokirannassa 2,50 - 4 euron välillä. Eli vähän sama juttu kuin vaikka Tallinnassa, jossa keskeiset turistirysät ottavat kovaa hintaa verrattuna syrjäkuppiloihin.
Sunttu Sundell etsii terassia.
Gdanskia voi vilpittömästi suositella matkakohteeksi. Viikon mittainen reissu tosin osoittautui turhan pitkäksi. Lentojen sopivuudesta riippuen, voi matkan räätälöidä muutamaksi päiväksi, mikä olisi varmasti oikein passeli.
Köyhyyttä ja vaurautta samassa kuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti