Timo Saarniemen näyttely

Timo Saarniemi (1942-2005) oli turkulainen äidinkielenopettaja, joka nahkahousineen ja kameralaukkuineen oli tuttu näky erilaisissa kulttuuri- ja urheilutilaisuuksissa.

Espoon Kaitaan lukiossa päivätöissä käynyt Saarniemi kiersi vapaa-ajallaan läpi muun muassa rockfestivaaleja- ja konsertteja, ottaen tapahtumista valtavan määrän valokuvia. Niistä hän kokosi mustavalkoisia monistenippuja, joihin kirjoitti tussilla kuvatekstit. Monisteita hän jakeli eri paikkoihin ihmisten ihmeteltäviksi. Pääsinpä minäkin kerran omaan vihkoseen, jossa oli Saarniemen minusta ottamia kuvia vuosien varrelta.

Tutustuin Saarniemeen keväällä 1995 Imaamin keinutuolissa, joka oli opiskelijoiden suosima kaljakuppila Turun Hämeenkadulla. Olin aikaisemmin kuullut miehestä juttuja ja tiesin hänet ulkonäöltä, mutta tuolloin satuimme istumaan samassa pöydässä. Sittemmin törmäsimme useinkin.

Kesällä 1996 tein Saarniemestä parikymmenminuuttisen dokumenttielokuvan, jonka kuvasin s-vhs-kameralla. Nyttemmin tuo hieman kömpelöltä tuntuva leffa on omalta osaltaan ollut luomassa Saarniemestä muodostunutta myyttiä.

"Tulevaisuuden kulttikamaa", totesi keikyäläinen Juha Hietanen kun filmin hänelle sen tekoaikoihin näytin. Sitä se todellakin on, joten vhs-kopio pitäisikin saada dvd-muotoon ja siten laajemmankin väkijoukon nähtäville.

edit: dokkari nyt Youtubessa http://www.youtube.com/watch?v=SqCt6sf3WeY

Rockantropologi Timo Saarniemi -dokumenttini on 2000-luvulla esitetty TVO:lla Turussa tilaisuudessa, jonka nimeä tai tarkkaa ajankohtaa enää muista.

Timo 1970-luvulla.


Timo Saarniemen asunto oli vanhassa puutalossa Turun Portsan kaupunginosassa. Kämppä oli tupaten täynnä arkistomateriaalia vuosien varrelta. Mies oli säilyttänyt elämänsä varrelta jopa jokaisen kuitin ja lipunkannan. Talossa oli valtavat määrät paperia eri muodossa.

"Täällä vallitsee akateeminen kaaos", hän totesi kun kirjahyllystä alkoi itsestään lonsota tavaraa lattialle.

Timo Saarniemi oli kiistelty persoona. Monet tuttuni eivät oikein tykänneet kun mies saattoi kameroineen vaania vähän piilossa ja ottaa kuvan kohteestaan ikään kuin salaa. Toisaalta taas voisi luulla, että Saarnienen kuvaraportteihin päätyminen oli monille jopa kunniakin. Riippui varmaan vähän siitäkin mitä Timo oli kuvatekstiksi laatinut.

Vielä sairasvuoteeltaan hän ehti lähettää yleisönosastokirjoituksen Rumba -lehteen, joka jäikin tietääkseni Timon viimeiseksi julkaistuksi kirjoitukseksi. Yleisönosastokirjoituksissa hänellä olikin epävirallinen Suomen ennätys - vuonna 1996 julkaistuja tekstejä oli jo reilusti yli tuhat kappaletta. Rumban lisäksi miehen mielipiteitä saattoi nähdä esimerkiksi Turun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa.

Matkustin kerran Saarniemen kanssa samassa aamujunassa Turusta Helsinkiin. Hän meni joka arkipäivä töihin espoolaislukioon junalla Turusta käsin. Vaunu oli tupaten täynnä ja istuin Timon vieressä. Matkan aikana hän tutki viikonlopun aikana kertyneitä yleisönosastokirjoituksiaan, joita oli puolisen tusinaa.

"Kun muutaman kirjoittaa, niin kyllä niistä yleensä ainakin yksi julkaistaan", hän totesi ja asetteli kirjoituskoneella naputeltuja A4-papereita kirjekuoriin.

Timo 60-vuotismerkkipäivänään (luullakseni)


Vaikka Timo Saarniemi tunsi valtavan määrän ihmisiä, oli hän yksinäinen susi, jolla ei tietääkseni omasta halustaan ollut kovin läheisiä ystäviä. Jim Morrisonia ihaillut mies oli omien sanojensa mukaan "stranger in the night, yön muukalainen, jollaisena haluan myös pysyä". Niin siinä lopulta kävikin, kun Saarniemi kesällä 2005 yllättäen kuoli keuhkoveritulppaan Paimion sairaalassa.

Ikävää, että Saarniemi lähti noin nuorena. Tulevana kesänä hän täyttäisi 70-vuotta. Mies eli kuitenkin täyden elämän, eikä ehtinyt nähdä pelkäämäänsä "harmaiden hiusten charmia". Ikääntymistä vanhukseksi, kuten minä sen käsitin.


Timo Saarniemen muistokirjoitus Helsingin Sanomista
http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1296/timo-saarniemi

Saarniemen valtavasta jäämistöstä on yliopistomies Lauri Keskisen toimesta koottu näyttely. Hän on tutkinut Saarniemen paperivuoria jo jonkun aikaa. Onpa miehestä kuulemma tekeillä gradukin Turun yliopistossa.

Kävin katsomassa "Impressiot ovat minun" -näyttelyn. Odotin laajempaa otantaa Saarniemen tuotannosta. Monet näyttelyyn valitut kuvat ja raporttisivut eivät olleet mielestäni ominta Saarniemeä, mutta varmaan näyttelyn kokoajalla on ollut omat syynsä valita näytille juuri ne.

Alla olevat kuvat ovat näyttelystä, joka on hankalasti piiloitettu Sirkkalan kampuksen Artinium -rakennuksen ensimmmäiseen kerrokseen osoitteeseen Kaivokatu 12, Turku. Sisäänläynti tietenkin Sirkkalankadun puolelta.


Kuvat isommaksi klikkaamalla.

Timo Saarniemi Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_Saarniemi