Yle Ykkösen aamutelevisiossa oli tänään vieraana Nightwishin kosketinsoittaja ja pääjehu Tuomas Holopainen. En ehtinyt nähdä lähetystä aivan alusta asti, mutta vajaat kymmenen minuuttia kuitenkin.
"Tuomas Lauri Johannes Holopainen (s. 25. joulukuuta 1976 Kitee) on suomalainen muusikko ja musiikkituottaja, joka on tullut tunnetuksi erityisesti Nightwish-yhtyeen kosketinsoittajana, johtohahmona sekä pääasiallisena säveltäjänä ja sanoittajana." (Wikipedia)
Holopainen itsestään positiivisen vaikutelman antava kaveri, joka puhuu rauhallisesti ja vastaa pokkana mitä tyhmempiin kysymyksiin, joita toimittajat saattavat keksiä. Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut.
Haastattelijana oli Annika Damström, joka käsitykseni mukaan on itsekin ainakin jonkin sortin musiikkidiggari. Näin nimittäin hänet viime kesänä Tampereella Judas Priestin keikalla. Annikalla oli jalassaan leopardikuvioiset legginsit ja niin kovin trendikkäät gladiaattorikengät. Damström onkin yksi hyvä syy katsoa Ylen aamulähetyksiä. Jostain kumman syystä valitsen mielummin hänet kuin MTV3:n aamuankkuri Lauri Karhuvaaran. Tiedän, etten ole ainoa.
Olen kuunnellut Nigtwishia alusta asti eli jostain 1997 lähtien. Kiinnostus oli yhdessä välissä oikein suurta, mutta se on lopahtanut viimeisen viiden vuoden aikana lähes olemattomiin. Se ei johdu laulaja Tarja Turusen erottamisesta, eikä ruotsitar Anette Olzonin valinnasta hänen paikalleen, vaan yleisestä kyllästymisestä koko bändiin.
Nightwish kärsii suuruudehullua tautia, mikä voi vielä koitua sen kohtaloksi. Jo 2004 ilmestynyt Once oli kalliilla hinnalla tehty levy, josta Dark Passion Play meni vielä pitemmälle. Uutta, pian ilmestyvää Imageraniumia en ole innokas edes kuulemaan. Nightwish on täysin mennettänyt rokkibändin idean, joka mielestäni on se, ettei studiossa hiota kuukausi tolkulla joka saakelin yksityiskohtaa ja vietetä siellä noin vuotta. Spontaanius ja tuoreus puuttuu tällöin täysin. Kun levy on tehty pro-toolsilla pienistä palasista kooten, ei siinä mielestäni ole enää oikein järjen hiventäkään.
Olzonin valinta Turusen tilalle paransi Nightwishin meininkiä. Bändin suurhankkeet, joihin kuuluu yhdessä uuden levyn kanssa tuleva elokuva, vievät sen joko tähtiin tai maan alle. Toki toivon menestystä, mutta Holopaisenkin olisi hyvä muistaa, ettei rokin tekemiseen tarvita miljoonia euroja ja satapäisiä juosiorkestereita. Nighwish on kumminkin lähtenyt leirinuotiopohjalta.
Nightwishin paras levy taitaa yhä olla 1998 ilmestynyt kakkoslevy Oceanborn. Power metallia sisältävä kiekko on Holopaisen 90-luvun taideteos. Sitä seurannut Wishmaster on jo hieman isommalla budjetilla tehty levy, jossa on nyky-Nightwishin piirteitä havaittavissa.
Wishmasterin ilmestyessä keväällä 2000 haastattelin helsinkiläisessä kapakassa Turusta ja Holopaista Sue-lehteen. Molemmat olivat erittäin kohteliaita ja ystävällisiä. Eivätpä he vielä voineet aavistaakaan, mitä tulevaisuus ja suursuosio tuovat tullessaan. Tapahtuman jälkeen näin heitä parin vuoden ajan sattumalta silloin tällöin. Molemmat muistivat aina hymyillä ja tervehtiä.
Pidän Tuomas Hopaista yhtenä Suomen parhaimpana säveltäjänä. Tästä esimerkkinä Sleeping Sun, joka on todella komea kappale. Biisistä on tehty 90-luvun lopulla alkuperäinen versio, mutta tämä 2005 julkaistu toimii ainakin videonsa puolesta paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti