"Pärnu (saks. Pernau) on kaupunki Pärnumaan maakunnassa, Virossa. Sen asukasluku on 44 083 (2010), pinta-ala 33,22 neliökilometriä ja asukastiheys 1368,2 asukasta neliökilometrillä. Se sijaitsee Itämeren rannalla, eteläisessä Virossa. Kaupungin läpi virtaa Pärnujoki. Pärnua kutsutaan Viron kesäpääkaupungiksi." (Wikipedia)
Pärnu oli tuoreessa muistissa elokuun 2010 -matkalta. Tuolloin teimme Suntun kanssa viiden päivän reissun Ikaalisten matkatoimiston palveluihin turvautuen. Olen muutenkin matkustanut heidän kauttaan varmaan kymmenen kertaa (Viro, Latvia, Liettua, Norja), eikä kertaakaan ole ollut mitään ongelmia. Kuskit ovat ystävällisiä ja ammattitaitoisia.
Ainoa häslinki tapahtuu yleensä Tallinnan D-terminaalin parkkipaikalla, jossa on valtava ruuhka joka kerta. Se ei kumminkaan ole bussikuskien syytä, vaan turistipaljouden. Kukaan ei tunnu tietävän mihin autoon pitäisi mennä tai mistä autosta pitäisi hakea matkalaukku. Eipä voi kuin ihailla kuljettajien hermoja ja sietokykyä.
Ennen Pärnua koukkasimme Anstlan kunnassa olevan Villa Andropoffin kautta. Siitä kirjoitin jo aiemmin blogissani, joten en aio kerrata asiaa tämän enempää. Teksti löytyy elokuun kirjoitusten alta.
Lähellä oli myös Lavassaaren rautatiemuseo, joka oli myös Suntun jostain esille kaivama käyntikohde. En ole mikään varsinainen junafriikki, mutta jotenkin paikka kiinnosti oitis. Liput maksoivat kolme euroa. Alue sen verran laaja, että siellä sai puolisen tuntia kulumaan helposti.
Pärnussa majoitus oli Konse Campingissa. Löysin talvella netistä tämän leirintäalueen, jossa oli myös huonemajoitusta. Matkaa kaupungin keskustaan kertyi muutama kilometri.
Konsen huone oli tilava. Sänkyjä neljä. WC ja suihku. Kaksi sisäänkäyntiä. Toisesta pääsi suoraan takapihalle, jossa kymmenen metrin päässä oli Pärnujoki. Jälkikäteen huomasin, että kyseessä ei ollutkaan varaamani huone, vaan 40 euroa kalliimpi kämppä. No, samapa tuo, Suomen hintoihin on silti vielä pitkä matka.
Konse Campingissa oli vaatimaton kuppila, josta sai perusjuomía kuten olutta ja Jägermeisteria. Hinta ei päätä huimannut. Neljän euron ruoka-annokset tekivät myös kauppansa.
Konsea voi suositella, jollei halua olla tylsässä hotellissa Pärnun keskustassa. Omaa rauhaakin oli riittävästi, vaikka suomalaiskaravaanareita olikin alueella kymmeniä. Yhtään kännikalaporukkaa ei silti tainnut olla, eikä meidänkään seurueemme pitänyt suurta hälyä.
"Pärnujoki (viroksi Pärnu jõgi) saa alkunsa Järvamaan maakunnasta Roosna-Allikun alueelta (viroksi allikas on lähde), ja virtaa Paiden ja Türin kaupunkien kautta Pärnumaan maakuntaan laskien Itämereen Pärnunlahdella Pärnun kaupungin kohdalla.
Mainitsemisen arvoisia sivujokia ovat Võhman ja Põltsamaan kaupunkien välistä alkunsa saava Navestijoki sekä Viljandin kaupungista alkava Raudnajoki. Molemmat joet laskevat Pärnujokeen Soomaan kansanpuiston alueella lähellä Toria.
Pärnujoessa on paljon koskia, ja vähävetisenä aikana kivet törröttävät hankaloittaen melontaa. Matalapohjaiset kosket voi meloessa ylittää kanoottia koskessa vetäen. Tällöin sandaalit ovat hyvät jalassa. – Sindissä Pärnun ja Torin välillä on useamman metrin korkuinen pato, jonka pystyy kiertämään alavirtaan mentäessä oikealta puolelta maakannaksen yli." (Wikipedia)
Pärnun yöelämässä pyörähtely kuului luonnollisesti matkaohjelmaan. Viron kansallisrunoilija Lydia Koidulan patsaan edustalla on puistonpenkkejä, joissa istuen voi katsella ohikulkijoita tai vaikka nauttia vaikka omia eväitä. Kuten Fisua tai Vana Tallinna -kermalikööriä, johon Sunttu ja Mikko tuntuivat kovasti ihastuneen.
Ravintolakadulla näimme sellaisenkin ihmeen, että suomalaiseksi luulemamme känninen nainen istui katukivetyksellä. Hän oli laskenut alleen. Virtsalammikko oli melkein kuin Peipsijärvi, ja sen keskellä kellui omena. Eipä mennyt aikaakaan, kun humalainen ohikulkija poimi tuon himoitun hedelmän ja pisteli sen innolla poskeensa! Nainen osoittautui lopulta virolaiseksi.
Kuvan tytöt eivät liity tapaukseen, vaan ovat tarjoilijoita saman kadun varrelta.
Mini Zoosta kirjoitin jo elokuun puolella, joten kannattaa katsastaa kyseinen tarina, jos on kiinnostunut tuosta kummallisesta nähtävyydestä. Kuvassa perheenäiti seisoo tuolilla, koska pelkää pikkupojan kädessä olevaa käärmettä.
Viime vuonna Pärnun kuuluisa aallonmurtaja jäi näkemättä, vaikka olin kuullut puhuttavan moisesta ihmeestä. Nyt oli vakaat aikomukset käydä talsimassa pitkin aallonmurtajaa, mutta luonnonvoimat puuttuivat peliin. Myrsky ilmestyi kuin tyhjästä. Sade ja tuuli kävivät voimakkaina, joten olisi ollut sulaa hulluutta mennä aallonmurtjalle. Muutama rohkea sinne silti pyrki, vaikka keli oli hengenvaarallinen.
Sade piiskasi vaakatasossa niin kovaa, että korva lähes jäätyi ja sadepisarat sattuivat päälakeen. Kävelimme aallonmurtajalta uimarannan funkkisrakennuksia kohti. Matka olikin paljon olettettua pitempi, eikä moisessa kelissä eteneminen ollut helppoa.
Ranta suljettiin kelin vuoksi, samoin baarit ja kaikki muutkin aktiviteetit. Vain yksi pizzeria uskalsi pitää ovensa auki. Paikka olikin tupaten täynnä, koska sinne oli paennut varmaan kaikki kohtalontoverimme.
Paluupäivänä sunnuntaina 7. elokuuta oli vuorossa Paldiski. Pärnusta katsottuna se sijaitsee sopivasti ennen Tallinnaa. Paldiski on entinen suljettu sotilastukikohtakaupunki, jossa on erikoinen rantatörmä.
Militaaritoimintaa ei näkynyt muuten kuin hylättyjen kasarmien muodossa. Aidattuja alueita oli valtavasti, tiedä sitten mitä muurien takana piilee. Entistä sukellusvesatamaa ei löytynyt nytkään. Eikä sitä löytynyt myöskään kesällä 2008, kun edellisen kerran sitä etsimme Suntun ja Kaj Ahlrothin kanssa. Tuolloin Paldiskissa oli hillitön hernerokkasumu, eikä eteenpäin nähnyt kymmentä metriä enempää. Siksi uusi visiitti kaupungissa oli enemmän kuin tarpeellinen.
"Paldiski (saks. Baltischport) on satamakaupunki Itämeren rannalla, Luoteis-Virossa, n. 45 km Tallinnasta länteen. Se kuuluu Harjumaan maakuntaan. Vuonna 2007 kaupungissa oli 4 190 asukasta.[1] Paldiskista on säännöllinen Tallinkin liikennöimä laivayhteys Kapellskäriin, Ruotsiin.
1600-luvulla ruotsalaiset rakensivat nykyisen Paldiskin kohdalle sataman, jota he kutsuivat nimellä Rogerwiek (Rågervik). Vuonna 1718 tsaari Pietari I aloitti linnoitetun syväsataman rakentamisen.
Vuonna 1762 venäläiset nimesivät kaupungin Baltijski Portiksi (ven. Балтийский Порт, ’Baltian satama’), ja 1700-luvulla siitä tuli Venäjän laivaston tukikohta. Kaupunkioikeudet Baltijski Port sai 1783. 1787 valmistui Pyhän Yrjön ortodoksinen kirkko ja 1842 Pyhän Nikolain luterilainen kirkko. Rautatie Baltijski Portiin tuli 1870. Kaupungin edustalla Pakrin saarilla on 1889 valmistunut majakka.
Vuonna 1933 kaupungin viralliseksi nimeksi tuli virolaistettu muoto Paldiski.
Paldiskissa sijaitsi 1965-1968 rakennettu Neuvostoliiton sukellusvenetukikohta, myös ydinkäyttöisille sukellusveneille, ja Neuvostoliiiton laajin sukellusvenesodankäynnin koulutuskeskus. Sukellusvenekoulutuskäytössä Paldiski oli jo ollut vuodesta 1962. Siellä oli kaksi ydinreaktoria sukellusveneiden ydinreaktorien käyttöön harjoittelemista varten.
21. marraskuuta 1956 neuvostoliittolainen sukellusvene M-200 törmäsi miinalaivaan, minkä seurauksena 29 sukellusveneen miehistöön kuulunutta kuoli. Heidät haudattiin salaa noin 50 metrin päähän merenrannasta eteläsatamaan. Myöhemmin vainajat haudattiin uudelleen ortodoksiselle hautausmaalle.
Paldiski oli suljettu kaupunki sotilaallisen luonteensa johdosta. Alueella oli enimmillään 16 000 sotilashenkilöä.
Viimeinen venäläisten sotilasalus lähti Paldiskin satamasta elokuussa 1994." (Wikipedia)
Paldiskin rautatieasemalla oli edullinen kuppila. Noilla hinnoilla moni suomalainen ryyppäisi itsensä hengiltä kantabaarissaan. Alle kymmenellä eurolla saisi aikaiseksi tuhdin humalan.
Kahdeksan päivän Viron matka oli jota kuinkin tässä. Tallinnassa jäi aikaa alkoholiostoksille ja pikku kierrokseen vanhassa kaupungissa. Piritan luostarissakin kävimme, josta kerroin tarkemmin jo elokuisessa blogissani.
Viro on hieno, mielenkiintoinen ja edullinen matkailumaa. Miksi mennä Kanarian saarille ottamaan aurinkoa, kun saman voi tehdä Pärnussakin? Luonnonihmeitä riittää pitkin maata. Nähtävää on pienellä alueella aivan toisin kuin Suomessa. On kartanoita ja linnoja. Kuvankauniita naisia. Halpaa viinaa. Ja vaikka mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti