Kurjenrahkan kansallispuisto on Varsinais-Suomen laajin ja monipuolisin suojeltu suoalue. Soiden lisäksi puistoon kuuluvat myös Pukkipalon aarnialue sekä osa Savojärvestä. Kurjenrahkan kansallispuistossa laajat, luonnontilaiset suoalueet ja aarniomaiset vanhat metsät saavat kehittyä rauhassa. Lisäksi aiemmin metsätalouden käytössä olleita alueita on tarkoitus palauttaa luonnontilaan." (luontoon.fi)
Syyskuinen sunnuntai oli mitä sopivin ajankohta suunnata auto kohti Säkyläntien varrella olevaa Kuhankuonoa. Laajan alueen nimi on virallisesti Kurjenrahkan kansallispuisto. Parkkipaikka on muutaman sadan metrin päässä kuntien rajakivestä, Kuhankuonosta.
"Kuhankuono on Varsinais-Suomessa sijaitseva seitsemän kunnan rajapyykki. Kivelle ulottuvat Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon rajat. Se on myös Kurjenrahkan kansallispuiston tunnetuin nähtävyys. Puistoa sivuavalta seututie 204:ltä on kivelle matkaa noin kilometri.
Vanhimmat kirjalliset tiedot rajakivestä ovat vuoden 1381 Maskun ja Nousiaisten pitäjien rajapaikkojen luettelossa. Alun perin rajakivelle ulottui seitsemän kirkkopitäjää: Pöytyä (jonka osa oli myöhempi Yläne), Lieto (jonka osa oli myöhempi Aura), Maaria, Rusko, Masku, Nousiainen ja Mynämäki.
Näistä Ruskon, Maskun, Nousiaisten, Mynämäen ja Maarian osuudet olivat kyseisten pitäjien pitäjänmetsiä, joiden historiantutkija Aulis Oja arvelee muodostuneen 1300-luvulla, jolloin alueen pitäjät Ojan esittämän arvion mukaan ehkä olisivat tehneet kruunun kanssa sopimuksen muuten kruunulle asutustarkoituksiin erotettavien takamaiden säilyttämisestä pitäjien omistuksessa lisäveroa vastaan. Nämä pitäjänmetsät säilyivät 1800-luvulle asti koko pitäjien kaikkien talollisten yhteismaana, mutta jaettiin sitten kylien ja talojen kesken. Sen sijaan Liedossa ja Yläneellä maat olivat ainakin jo 1400-luvulla jaettuna jakokuntien tai kyläryhmittymien kesken.
Myöhempinä aikoina Kuhankuonoon rajautuvien pitäjien määrä nousi kahdeksaan, kun Yläne erosi Pöytyästä omaksi seurakunnakseen. Tämän jälkeen kunnat muuttuivat kun 1870-luvulla Ruskosta itsenäistyi Vahto, kun vuonna 1917 Aura erosi Liedosta ja kun vuonna 1967 Maarian kunta liittyi Turkuun. Kuntien määrä laski takaisin seitsemään vuoden 2009 alussa, kun Yläne yhdistyi takaisin Pöytyään. Samaan aikaan myös Vahdon kunta liittyi Ruskoon.
Vuodelta 1773 olevan tiedon mukaan Kuhankuono-nimi tulee rajakiven sijaintipaikan muodosta, sillä kivi sijaitsi ison suosaarekkeen länsilaidalla terävällä, nokkaa eli kuonoa muistuttavalla kalliopaadella.
Kiven nykyinen ulkoasu on vuodelta 1965, jolloin Nousiaisten ja Mynämäen rotarit kunnostivat kiven rakentamalla sille betonista ja liuskekivestä jalustan, johon on rautatapeilla ja metallisilla nimikilvillä merkitty kunkin kunnan alue. Vuonna 1965 kunnat olivat Mynämäki, Nousiainen, Masku, Rusko, Paattinen, Aura, Pöytyä ja Yläne. Vuoden 1967 alusta Rusko vaihtui Vahtoon ja vuoden 1973 alusta Paattinen Turkuun. Tämän jälkeisiä muutoksia ei ole jalustan rakenteisiin päivitetty." (Wikipedia)
Kun autoon pakkautui lisäkseni neljä tuttavaani, oli tunnelma oli jokseenkin tiivis. Turusta on matkaa Kuhankuonolle muistaakseni vaivaiset 45 kilometriä. Takapenkkiläiset pärjäsivät juuri ja juuri sellaisen matkan.
Kuhankuonon parkkipaikka oli tupaten täynnä. Partiolaisia kuljettanut bussikin löysi paikkansa ahtaasta tilasta. Tiedä sitten missä kaikki ihmiset olivat. Poluilla ei tullut vastaan kuin murto-osa. Siellä täällä pitkin soita kykki ihmisiä poimimassa marjoja. Osaa oli onni suosinut, karpaloita oli ympäritolkulla. Sienestäjillä oli myös hyvät apajat.
Vaikea arvioida kulkemamme reitin pituutta, mutta viitisen kilometriä lienee realistinen matka. Keli oli parhain mitä toivoa sopi. Sain monta hyvää valokuvaa, joissa tarinan kuvituksena osa.
Patikkaretken pääteeksi ohjelmassa oli perinteinen makkarangrillaus parkkipaikan lähellä olevassa nuotiokatoksessa.
Päivä oli jokseenkin toisenlainen kuin sellainen sunnuntai, jossa maataan krapulassa sohvalla ja katsotaan Salattujen elämien uusintoja. Tällaisia vapaapäivien pitäisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti