"Stormbringer on brittiläisen rockyhtye Deep Purplen yhdeksäs studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1974. Sen funk-vaikutteisiin, jotka olivat peräisin erityisesti basisti-laulaja Glenn Hughesilta, herättivät erilaisia mielipiteitä niin ostavan yleisön kuin yhtyeen keskuudessa. Levy on myös samalla todennäköisesti yhtyeen historian melodisin. Albumin tunnetuin raita on sen nimi- ja aloituskappale ”Stormbringer”. Myös päätöskappale ”Soldier of Fortune” on tunnettu.
Levyllä jatkaa edellisalbumi Burnin niin sanottu Mark III -kokoonpano; Ritchie Blackmore (kitara), David Coverdale (laulu), Glenn Hughes (basso, laulu), Jon Lord (kosketinsoittimet) ja Ian Paice (rummut). Stormbringer jäi aikakautensa viimeiseksi Deep Purple -albumiksi, jolla soitti alkuperäinen kitaristi Blackmore. Hän erosi yhtyeestä seuraavana vuonna 1975 perustaakseen oman Rainbow-yhtyeensä." (Wikipedia)
Suhtaudun Deep Purplen Stormbringer -levyyn aika kaksijakoisesti. Levyllä on nimikappaleen ohella toinen bändin parhaimmistoon kuuluva laulu, upea balladi Soldier of Fortune. Lady Double Dealer muistuttaa David Coverdalen tulevan Whitesnake -yhtyeen tuotantoa ja High Ball Shooter on sekin ralli paikallaan. Mutta loppuosa Strombringeristä onkin sitten joko täyttä huttua tai melko keskinkertaista tavaraa.
Basisti-laulaja Glenn Hughessin mukana Purpleen tulleet funk- ja soul-vaikutteet eivät ole minun makuuni. Bändi musiikki on Stormbringerillä muuttunut aivan liikaa pari vuoden takaisesta meiningistä. Jo edellinen Burn -levy sisältää lieviä funk-vaikutteita, jollaisia hard- ja hevibändillä ei suinkaan pitäisi olla.
Glenn huhes on ottanut Strombringerillä entistä suuremman roolin. Mies laulaa biisit lähes puoliksi Coverdalen kanssa, Holy Manin jopa kokonaan yksin. Tällainen vuorottelu oli tuolloin uusi ilmiö, eikä se vieläkään kovin yleistä ole. Suomessa samaa harrastaa nykyään kuopiolainen hevibändi Tarot. Valitettavasti.
Sweden rock Festivalilla 2003 David Coverdale lauloi Whitesnaken keikalla Soldier Of Fortunen ilman säestystä. Se on eräs livekokemuksieni kohokohta. Pimeässä ruotsalaisyössä suoritus kuulosti järjettömän hyvältä.
"Deep Purplessa oli tapahtunut kokoonpanollisia muutoksia vuonna 1973, kun solisti Ian Gillan ja basisti Roger Glover jättivät yhtyeen Who Do We Think We Are -albumin jälkeen. Heidät korvasi uusi solisti David Coverdale sekä basisti-laulaja Glenn Hughes.[4] Ensimmäinen tällä niin sanotulla Mark III -kokoonpanolla julkaistu albumi, Burn, oli saanut hyvän vastaanoton ostavalta yleisöltä sen noustessa muun muassa Britanniassa listakolmoseksi ja Yhdysvalloissa kuudenneksi. Muun muassa Yhdysvalloissa yhtye oli suosionsa huipulla, ja esiintyi Amerikan-kiertueensa aikana muun muassa suurella California Jam -festivaalilla.
Koska yhtye ansaitsi nyt suuret määrät rahaa, sen kehotettiin muuttamaan verotuksen vuoksi ulkomaille. Niinpä yhtye muutti Yhdysvaltoihin ja managerit Manner-Eurooppaan. Tämä katkaisi lähes kokonaan yhtyen ja managerien välit, jotka olivat aiemmin olleet hyvin tiiviit.
Uutta albumia ryhdyttiin levyttämään Musicland Studiosissa Münchenissä elokuussa 1974. Äänityksissä yhtyeen jäsenillä oli keskinäisiä erimielisyyksiä. Kitaristi Ritchie Blackmorea suututti se, ettei muu yhtye halunnut levyttää cover-versiota Quatermass-yhtyeen kappaleesta ”Black Sheep of the Family”. Lisäksi vuonna 1973 yhtyeeseen liittyneiden David Coverdalen ja Glenn Hughesin itsetunto oli noussut, ja he tyrkyttivät ideoitaan muille yhä innokkaammin. Erityisesti Hughes piti amerikkalaisesta soulista ja funkista, ja halusi viedä yhtyettä tähän suuntaan – musiikkiin, jota Blackmore inhosi. Blackmore kutsuikin uusia funk-tyylisiä kappaleita halveksuvasti ”kengänkiillotusmusiikiksi”. Hän itse oli kiinnostuneempi kokeilemaan erilaisia sävelasteikkoja ja 1400-luvun vaikutteita.
Blackmoren motivaatio heikkeni ja ensimmäistä kertaa yhtyeen historiassa hän ei ollut mukana kaikkien kappaleiden työstössä. Myös tuore avioero painoi Blackmoren mieltä, mikä vaikutti hänen musiikilliseen keskittymiseen negatiivisesti. Kitara on Deep Purplen saralla ennenkuulumattoman paljon taka-alalla ja myös kappaleen ”The Gypsy” soolo muistutti paljon edellisalbumin kappaleen ”Sail Away” sooloa, mitä on pidetty merkkinä heikosta kiinnostuksesta koko albumia ja yhtyettä kohtaan. Blackmore on kertonut vihanneensa Glenn Hughesin kappaletta ”Hold On” niin paljon, että teki sen soolosta vain yhden oton ja senkin peukalolla.
Koska kappaleita ei enää merkitty automaattisesti yhtyeen yhdessä tekemiksi, aiheutti se kiinnostuksen puutetta muiden tekemiä kappaleita kohtaan. Esimerkiksi Blackmoren ja Coverdalen kirjoittama päätösraita ”Soldier of Fortune”, jota pidetään levyn parhaimmistoon kuuluvana, oli jäädä kokonaan levyttämättä.
Rumpali Ian Paice lopetti soittamisen kahden oton jälkeen, koska ei päässyt siinä omasta mielestään riittävästi esille. Glenn Hughes puolestaan vihasi kappaletta, eikä halunnut soittaa siinä. Lopulta tilanne raukesi, kun Blackmore lupasi soittavansa Hughesin funk-kappaleissa, mikäli tämä suostuisi soittamaan ”Soldier of Fortunessa”. Kaikesta huolimatta materiaalia saatiin lopulta kasaan niin paljon, että sitä olisi ollut haluttaessa tupla-albumin verran.
Albumilla on huomattavaa erityisesti sen funk-vaikutteet, mutta mukana on vivahteita myös soul- ja blues-musiikista. Kosketinsoittaja Jon Lord käyttää albumilla huomattavan paljon syntetisaattoria, tosin Moogin käyttö oli tuolloin muutenkin hyvin yleistä.
Albumi saatiin valmiiksi elokuun aikana, ja syyskuussa suoritettiin miksaus Record Plantissa tuottaja Martin Birchin ja rumpali Ian Paicen johdolla. Uuden levyn alkuperäiseksi nimeksi oli tarkoitus tulla Silence ja kannessa olisi ollut kuva tuhotusta konserttisalista Japanissa yhtyeen edellisen kokoonpanon ajalta. Yhtyeellä oli kuitenkin ikäviä henkilökohtaisia kokemuksia väkivallasta konserttipaikoilla, joten siitä luovuttiin. Seuraavaksi kansivaihtoehdoksi oli kuva mauttomasti meikatusta naisesta, joka piti sormea suunsa edessä. Lopulta nimeksi päätettiin antaa Stormbringer ja kanneksi 1900-luvun alussa Amerikassa otettu valokuva tornadosta. Kannen suunnittelu aiheutti ongelmia, sillä edellisen kokoonpanon aikaan basisti Roger Glover oli vastannut kansitaiteiden alustavasta suunnittelusta, mutta hänen lähdettyä yhtyeessä ei enää ollut samanlaista visuaalisesti ajattelevaa henkilöä." (Wikipedia)
Muusikot
- Ritchie Blackmore – kitara
- David Coverdale – laulu
- Glenn Hughes – bassokitara, laulu
- Jon Lord – kosketinsoittimet
- Ian Paice – rummut
- David Coverdale ja Glenn Hughes laulavat kaikki kappaleet yhdessä, paitsi ”Holy Man”, jonka laulaa yksin Hughes ja ”Soldier of Fortune”, jonka laulaa yksin Coverdale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti