Karjurock Lokalahdella

"Suomen suurin maalaisrocktapahtuma", Karjurock mainostaa. Näin asia varmasti onkin. Nyt viidettä kertaa järjestetty festivaali keräsi viimevuotiseen tapaan muutaman tuhannen ihmisen yleisön.

Itse paikka on kansanedustaja Kike Elomaan syntymäkodin pihapiirissä, idyllisessä maalaismiljöössä keskellä korpea Lokalahdella. Karjurockin promoottori on Kiken veljenpoika Robert Sainio. Kaveri avustajineen on saanut muutamassa vuodessa kehitettyä tapahtumasta varsin kelvon juhlan, jossa bänditkin tykkäävät esiintyä. Ainakin viime vuonna Eppu Normaalin laulaja Martti Syrjä suorastaan huokui tyytyväisyyttä välispiikeissään Karjurockin lavalla, monituhatpäisen yleisön edessä.


Lokalahti (ruots. Lokalax), aikaisemmin Lokala, oli Varsinais-Suomessa sijainnut Suomen kunta. Asukkaita 497 (1995). Lokalahden kunta liitettiin 1981 Uuteenkaupunkiin. Lokalahdella on puukirkko (J. Höckert,1763).
Lokalahden naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Kalanti, Kustavi, Taivassalo, Uusikaupunki ja Vehmaa.

Kuuluisia lokalahtelaisia

• Kike Elomaa, kehonrakentaja ja poliitikko
• Ilkka Kanerva, poliitikko
• Arvo Sainio, poliitikko
• Urpo Vähäranta, urheilija

(Wikipedia)

Ilkka Kanervaa tai edes Kikeä en nähnyt lauantaina 16. heinäkuuta. Missä lienevätkään edustaneet. Kike oli kyllä viime vuonna Karjurockissa, taisi peräti laulaakin sunnuntaina, jolloin oli iskelmäpäivä. Karjurock oli nytkin kolmipäiväinen tapahtuma, mutta sunnuntaina ei enää ollut isoja nimiä tarjolla, vaan coverbändejä ja discopoppia.

Ensimmäinen näkemäni bändi lauantaina oli turkulainen Vilperin perikunta. Yhtye on aina varsin hyväntuulinen, niin nytkin. Kitaristilaulaja Vaakku on huumorimiehiä ja hän viljeli jälleen laajalti muun muassa helsinkiläisaiheisia vitsejä kappaleitten välissä. 1992 suureen, jopa yllättävään suosioon noussut, orkesteri on yhä vetreä, vaikka kulta-ajat ovatkin kaukana 90-luvulla.

Kokoonpanossa on alkuaikojen soittajista vielä jäljellä monta; Vaakun lisäksi kitaristilaulaja Eddy Karlsson, kitaristi Pekka Kaasalainen, mandoliinia ja banjoa soittava Harry Vuorinen sekä pystybasisti Vehnänen. Uudempia jäseniä ovat rumpali ja viulisti.

Vilperin perikunta on ajantonta musiikkia. Bändin voisi panna huumorikategoriaan, mutta se ei ole pelkkä totuus. Sanoitukset ovat osaltaan myös vakavia. Itse sävellykset ovat lainatavaraa, takavuosien hittejä bändeiltä kuten Uriah Heep, CCR ja Soul Asylum.

Vilperien keikka oli oikein viihdyttävä ohjelmanumero iltapäivän ratoksi. Nykyään melko harvoin esiintyvä ryhmä sopi todella hyvin Karjurockiin. Esiintymisaika olisi vaan saanut olla muutamaa tuntia myöhemmin.

Ennen Vilpereitä esiintyi iskelmälaulajana tunnetuksi tulleen Janne Hurmeen hardrockyhtye Human Temple. Harvoin keikkaileva bändi sekin. Valitettavasti kuljetuksemme ei vielä noin aikaisin päivällä lähtenyt, joten Ihmistemppelin musisointi jäi kuulematta. Laulaja itse kuitenkin viihtyi alueella iltamyöhäiselläkin.

Vilperin perikunnan jälkeen esiintynyt Hausmylly oli turhaakin turhempi bändi jo kultakaudellaan 20 vuotta sitten. Typerää huumoridiscoa esittävä kokoonpano olisi saanut jäädä haudan lepoon, eikä koskaan palata tauoltaan. Mutta kai veri vetää lavoille. Ja raha.

Hausmyllyä seurannut uusikaupunkilainen Dinturist on ollut jo tovin nimenä tuttu, mutta nyt vasta onnistuin heidät näkemään ja kuulemaan. Jonkunlaista huumoria tässäkin viljeltiin ja bilediscopoljennolla soitettiin muiden hittejä.

Laulaja oli pukeutunut merkilliseen punaiseen kumihaalariin, ikäänkuin hän olisi ollut kalastamaan menossa. Toisaalta noin perverssin näköistä asustetta ei yksikään kalastaja käytä. Ehkä haalari olikin seksikaupasta ostettu. Harmi kun ei jäänyt kuvaa muistoksi, sillä olutteltassa oli hyvä tunnelma ja niin paljon tuttuja, että en vaivautunut Dinturistin aikana muistaakseni edes kusella käymään.

Jos muutama edeltävä esiintyjä olikin huumoria, seuraavana lavalle saapastellut Danny oli sitä ehkä tahattomasti. Ensi vuonna 70 täyttävä iskelmäkonkari on ikäisekseen vetreässä kunnossa.

Mikään kovin hääppöinen laulaja Danny ei mielestäni ole koskaan ollut. Olenkin ihmetellyt hänen suosiotaan verrattuna lauluääneensä. Mitään muuta selitystä asialle tuskin on kuin se, että 60-luvulla oli tarjokkaita niin vähän, että Lipsasen poikakin kelpasi. Danny on sentään keikkaillut ainakin yhden keikan verran Kiinassa. Siellä ei ole Hausmylly tai Janne Hurmekaan koskaan noussut lavalle. Että ei nyt sentään ihan turha jätkä hänkään.

Aivan viihdyttävän shown Danny kumminkin veti. Kesäkatu ja monet muut hitit seurasivat toisiaan.

Dannyn jälkeen lavalle sipsutellut Irina ei hänkään säväyttänyt lainkaan, vaikka pari Apulannan Toni Wirtasen kynäilemää biisiään korvaani muuten miellyttävätkin.

Irinan jälkeen tunnelmaa nostatti kello 23 aloittanut tamperalainen glamrockbändi Negative. Jestas sentään, mikä energia heistä huokuikaan usean täysin munattoman esiintyjän jälkeen. Bändi suorastaan räjäytti lavalta lian pois hienoilla ja tehokkailla kappaleillaan.

Negativen aikana oli jo pimeää ja muuten tyhjänpanttina olleet lavavalot pääsivät oikeuksiinsa. Bändi soitti kuin unelma, uusi kitaristikin näytti kotiutuneen hyvin porukkaan. Laulaja Jonne Aaron kuulutti kitaristin, jonka nimeä en tiedä tai muista, olevan kotoisin Turusta. Alunperinhän Negativessa oli kaksikin kitaristia. Toinen sai potkut päihteiden liikakäytön takia ja toinen erosi mystisesti muutama kuukausi sitten. Toivottavasti bändikemiat ovat nyt kohdillaan.

Negativen aikana yleisö oli jo hyvin menossa mukana. Yhtyeen mielestäni paras kappale Frozen To Lose It All toi melkein tipan linssiin - tuntui aivan helvetin mahtavalta kuulla se lokalahtelaisen pellon laidassa pimeässä kesäyössä. Kyllä tämän bändin soisi pääsevän kunnolla läpi ulkomaillakin.

Illan päätti lappeenrantalainen Kotiteollisuus. Järjettömiin mittasuhteisiin kasvaneen suosionsa takia yhtye voisi vaikka piereskellä lavalla keulahahmonsa Jouni Hynysen johdolla - yleisö tykkäisi varmasti silti. Suomirokkiheviä esittävällä bändillä on pari oivallista kappaletta, mutta muuten sen musiikki on aika yhdestä puusta veistettyä. Suosiota kumminkin riitti Karjurockissakin, jonne Kotiteollisuus sopikin täydellisesti.

Suosittelen Karjurockia kaikille. Musiikkitarjonta on monipuolista, järjestelyt toimivat ja juomahinnatkin ovat inhimillisiä.