Olen monesti päivitellyt The Grammersin suosiottomuutta. Itsekään en alussa oikein lämmennyt bändille, mutta viimeistään 2008 julkaistu Only Hard Is Hard Enough -levy räjäytti pankin. Bändi on melko hyvin saanut keikkoja ainakin Turun suunnalla, mutta luulisi tällaisen musiikin lyövän läpi huomattavasti laajemminkin.
Electra Magic ei mielestäni aivan pääse samalle tasolle kuin kaksi edeltäjäänsä. Ensinnäkin levylle on tungettu liikaa kappaleita. 15 biisiä levyllä kuin levyllä on liikaa. Viisi pois, niin johan alkaisi meno reipastua. Nyt vaarana on tietynlainen toisto, vaikka bändi onkin saanut aikaiseksi monta hyvää biisiä.
Avausraita 16 Years yhdistettiin toukokuussa jääkiekon maailmanmestaruushulinoihin. Joku neropatti keksi, että Suomen edellisestä jääkiekkomaailmanmestaruudesta tuli kuluneeksi kuusitoista vuotta. Siihen sitten muka sopi sekaan The Grammersin biisi. Antiurheilijafani kun olen, alkoi kappale kääntyä tapauksen takia välittömästi negatiiviseksi. Onneksi kuitenkin voittohulinoista selvittiin melko vähällä, enkä muista kuulleeni Den glider iniä tai vastaavia junttiralleja nyt kesäkuun puolella enää lainkaan. Mikäli vastaisuudessakin jääkiekkovoitosta pääsee eroon näin vähällä vouhotuksella, saa minun puolestani voittoja tulla lisääkin.
Tarttuvan 16 Yearsin ohella levyn parhaimmistoa ovat Thin Lizzyn vanhvasti mieleen tuova Mama Save Me, Million ja loppupuolelta levyä löytyvä Wasteland. Laulaja Hannu Vainionpää on maamme parhaimmistoa sarallaan ja bändi livenä erittäin tiukka. Kannattaa mennä katsomaan kun nimi näkyy keikkamainoksessa. Tuskin petytte.
The Grammers keikalla joulukuussa 2009 Turun Caribiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti