Turun Punkmuseossa

Turun Runosmäkeen avattiin hiljattain Punkmuseo. Museossa esitellään kuvin ja esinein Turun sekä lähiseutujen punkhistoriaa- ja kulttuuria. 

Idea Punkmuseoon tuli Helsingistä, jossa vastaava paikka on saanut suuren suosion. Sielläkin on pitänyt jo tovi käydä, mutta toistaiseksi homma ei ole toteutunut. 

Ajo-ohjeet Turun uusimpaan museoon kuuluivat, että jätä auto Runostuopin paikkapaikalle, josta museon jo melkein näkeekin. Infossa olisi voitu mainita maamerkkinä entinen Runosmäen nuorisotalo. Nykyään sen tiloissa on Aikamatka 20360-purkutaidetapahtuma ja viereisestä ovesta pääsee Punkmuseoon. 

Vanha päiväkoti on sisustettu viimeisen päälle rokkiluolaksi. Vähän kuin bändin treenikämpällä olisi. Eikä ajatus ole edes kovin kaukana, koska eräässä huoneessa on rummut ja muut vehkeet odottamassa soittajia. 

Mikään tilaihme Punkmuseo ei ole. En enää lainkaan kummastele kun eräs kaveri manaili, ettei avajaisissa nähnyt yhtään mitään. Käyntipäivänäni tilanne oli jo toinen; vain pari uteliasta katseli paikkoja ja muutama teini hääräsi jonkun pelin kimpussa. 

Kirkkaat loisteputket katossa hankaloittivat lasikehystettyjen kuvasuurennusten tutkimista. Varsin hienoa aikalaiskuvaa, mutta sitä on tarjolla turhan vähän. Keikkamainoksia on sitten senkin edestä. Näyttely kuitenkin elää ja kuvia on kuulemma tulossa lisää. 

Henkilökunnan tiskin takana nahkatakkiinsa niittejä väännelleen kaverin mukaan Punkmuseo on auki ainakin syyskuuhun, jonka jälkeen rakennusta aletaan ilmeisesti purkamaan. Siihen asti se löytyy Runosmäen lähiöstä osoitteesta Piiparinpolku 13. 

Nautelankosken kultaiset kuohut

Uhkaavasta takatalvesta huolimatta on tällä viikolla saatu nauttia vuodenaikaan nähden hyvin keväisistä keleistä. Ensi viikolla tilanne saattaa olla toinen, mutta se on sen ajan murhe.

Eräs kaverini on hiljattain investoinut uuteen kameraan. Moista vehjettä piti tietenkin lähteä testaamaan luonnon helmaan. Ehdotin kohteeksi Liedon asemalla sijaitsevaa Nautelankoskea.

Nautelankoski on Aurajoen suurin koski. Putoamiskorkeutta Nautelankosken sillan kohdalla on yksitoista metriä ja koko koskialueella 17 metriä. Koski on noin 800 metriä pitkä. 

Poikkesimme myös Lauri Nautelan museossa, joka sijaitsee aivan parkkipaikan ja kosken välissä. Museo ei ilmeisesti ollut juuri sillä haavaa virallisesti auki, mutta pääsimme sisälle hetken oven takana ihmeteltyämme. 

Museossa voi tutustua perusnäyttelyyn Kivikauden pyyntimiehen jäljillä, Aurajoki-diodraamaan, kauden näyttelyyn sekä Lauri Nautelan kirjoihin ja aikakauslehtiin. 

Lauri Nautelasta enemmän Wikipedia-linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Nautela

Marjaniemen maaliskuuta

On pitänyt jo tovin käydä Marjaniemen luontopolulla Turun Ruissalossa. Tässä eräänä päivänä se sitten toteutui kun sattui sopivasti olemaan aikaa. 

Kevät- ja kesäaikaan Marjaniemessä on yleensä valtaisia lintujen konsertti, mutta maaliskuun alussa en nähnyt ainuttakaan lintua tai muutakaan eläintä. 

Takavuosina kävin Marjaniemessä keväisin kuvaamassa sammakoita, mutta nyttemmin se on jäänyt kun on löytynyt parempia apajia. Tosin katsellessani lätäköitä pitkästä aikaa, juolahti mieleen, että joskus vapun tienoilla tänne voisi taas tulla. 

Polku Ruissalon sillan suuntaan ei ole kovin pitkä, mutta sen varrella on paljon kaatuneita puita paksun vihreän sammaleen peitossa. Varsinkin kauhuelokuvien ystävät saavat vähällä mielikuvituksella loihdittua niistä vaikka minkälaisia monstereita.

Erikoisin bongaamani yksityiskohta oli kaarna, joka muistutti niin kulttielokuva Texas Chainsaw Massacren vanhaa herraa kuin hiljattain edesmennyttä näyttelijä Sulevi Peltolaakin. 

Katariinanlaakson pöllöpiilo

Sain hiljattain vinkin, jonka mukaan Katariinanlaaksossa olisi lehtopöllö bongattavissa aivan polun varrella.  

Parkkipaikalla törmäsin kaverini veljeen, joka oli kierrellyt luontopolulla muuten vaan. Pöllöstä mies ei ollut kuullutkaan. Moisesta ihmeestä innostuneena hän lähti uusintakierrokselle vetiselle polulle. 

17 hehtaarin luonnonsuojelualue Katariinanlaakso on tunnettu oravistaan. Ihmiset kantavat niille paljon syötävää, jyviä ja pähkinöitä. Tiedä sitten paljonko tavallinen orava jaksaa päivittäin ruoskuttaa vai jemmaavatko ne eväitä luontoon. Tällä menolla luulisi seudulla liikkuvan todella paksuja yksilöitä. 

Polun varrella pöllön sijaintia etsiskeli pariskunta, jonka arvelin olevan isä ja tytär. Pohjois-Karjalan murretta puhuneet ihmiset olivat saaneet vihiä "kyläpöllöstä" Raision Haarlan ruokintapaikalla, josta he Katariinanlaaksoon suoraan saapuivat. 

Saamani pöllöohjeet olivat todella hyvät. Ilman niitä ei linnusta olisi näkynyt edes kulmakarvoja. Kolo, jossa pöllö oli, oli niin piilossa, ettei sitä olisi havainnut ilman ohjeistusta. Otus näkyy tuossa alemmassa kuvassa juuri sen verran kuin se kolostaan esille tuli. 

Mäntyniemen talvipäivillä

Lauantaina 1. maaliskuuta käväisin Turun Hirvensalossa sijaitsevassa Kesäkoti Mäntyniemessä. Siellä järjestettiin PAU:n Varsinais-Suomen osaston perinteiset Talvipäivät.

Ennen vanhaan Mäntyniemen Talvipäivät keräsi valtavasti ihmisiä yhteen, mutta nykyään on paljon hiljaisempaa. Jokunen aktiivi perheineen sentään jaksaa tulla mukavaan tapahtumaan.   

Olen yleensä mennyt Talvipäiville maukkaan ruuan perässä. Toukoniemen Leenan hernekeitto on suorastaan taivaallisen hyvää. Sitä on tullut lusikoitua lautastolkulla. 

Nyt kokki oli vaihtunut ja keitossa lillui varmaan puolet sipulia. Kun kyseessä on aine, jota en voi sietää, jäi osuuteni valtavan kattilan tyhjentämisestä hyvin, hyvin minimaaliseksi. 

Hätä ei onneksi ollut tämän näköinen. Takapihan katoksessa ahkeroi talonmies Grönberg grillimakkaroiden kimpussa. Luottamusmies Mäntylä paisteli vieressä lättyjä. Ja kyllä oli hyvää.

Viime talvesta poiketen tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta kilpailla pulkanvedossa pitkin poikin Friskalanlahtea. Ohjelmistossa oli ainakin köydenvetoa, jonka tiimellyksessä työkaverini takki sai uuden värityksen märästä maaperästä. 

Eläköitynyt pieni työmies Matti Vikström tyhjensi parikymmentä linnunpönttöä. Osassa oli muniakin jäljellä. Nyt taas kelpaa tipujen saapua kesäksi Mäntyniemeen.