Saaristoluontoa Airistolla 18. toukokuuta

Toukokuun 18. päivänä MS Kuusisto-vesibussi suuntasi  Aurajoesta Turun kaupungintalon edustalta kohti Airistoa, tarkemmin Vepsän ulkoilusaarta.

Kyseessä oli yliopistoporukan järjestämä Floran-risteily. Siihen sai osallistua sellaisetkin, joilla ei ole yliopiston kanssa mitään tekemistä. Niinpä mukana oli lisäkseni viitisen "vepsäläistä". 

Tapani mukaan otin runsaasti valokuvia ja tässä blogijutussa käsitellään pelkästään Vepsän toukokuista luontoa. Lähitulevaisuudessa sitten itse risteilyä. 

Allekirjoittaneelle tämä oli vuoden ensimmäinen Vepsän matka. Käsittääkseni niin myös suurimalle osalle muistakin osallistujista. Erään henkilön tiedän istuneen veneen kyydissä nokka kohti Vepsää jo huhtikuussa, takatalven jyllätessä. 

Silmiinpistävää saaristossa oli meriveden mataluus. Luonnon nopea herääminen kolmen viikon takaisesta lumesta ja pakkasesta jaksoi sekin hämmästyttää. 

Kuten monesti aiemminkin, olen ollut kesän ensimmäisestä Vepsän reissusta sen verran innoissani, että 17 hehtaarin saarta on tullut kierreltyä ahkerasti. Seurakseni sain muutaman vuoden Facebook-kaverinani olleen Noran, jonka kanssa suuntasimme saariluontoa ihmettelemään.

Etenkin alkukesällä Vepsässä on valtava määrä lintuja. Haahkoja, lokkeja, kyhmyjoutsenia, hanhia sekä meriharakoita. Saarella runsaina joukkoina viihtyviä valkoposkihanhia ei näihin kuviin ole eksynyt, mutta isompi serkkunsa Kanadasta uiskentelee yhdessä otoksessa kyhmyjoutsenen kanssa. 

Vepsässä riittää luontokuvaajalle kohteita. Siksi jaksankin ihmetellä erästä työkuvioista tuttua henkilöä, joka juuri hiljattain mutisi "Mitä siellä Vepsässä on, ei yhtään mitään". 

Hänenkin kameralleen löytyisi varmasti käyttöä, mikäli mies saisi sen verran aikaiseksi, että lähtisi päiväristeilylle Vepsään. Mutta ei, pitää vaan vuodesta toiseen jauhaa samaa virttä. 

Helteinen sunnuntai Saaronniemessä

Viime sunnuntaina 26. päivä toukokuuta Turun seutua syleili helleaalto, jollainen on tähän aikaan vuodesta harvinainen. Ruissalon saaren kärjessä Saaronniemessä moinen keli oli huomattu.

Helteen kourissa vellova Ruissalo oli kansainvälinen paikka. Suomea en kierroksellani juurikaan kuullut. Kaikenlaisia muita kieliä senkin edestä. Jotenkin luulisi, että Teuvoja ja Terttuja olisi kiinnostanut tällainen kesäinen luontoelämys. Ehkä he olivat suurmarkkinoilla Aurajoen länsirannalla tai sukuloimassa. 

Saaronniemen parkkipaikka ei yllätyksekseni ollutkaan täynnä, mutta leirintäalueen nurmikolla oli kymmenittäin autoja. Kyltti viheriöllä tosin kertoi, että "Autot sallittu vain leiriytyjille". Näköhavaintoni perusteella kielto ei koskenut kuin kantasuomalaisia.

Kuten muutamalla edelliselläkin Ruissalo-käyntikerrallani, olen huomannut merivoimien alusten läsnäolon lisääntyneen Airiston merialueella. Saattaa olla, että Suomen liityttyä Natoon ei polttoainetta tarvitse enää säästellä kuten aiemmin. 

Helteet sen kun jatkuvat. Tätä kirjoittaessani en pysty siitä juurikaan nauttimaan, koska illat kuluvat töissä sisähallissa. Onneksi siellä sentään pelaa ilmastointi, joka tosin saisi olla tehokkaampi. 

Tuoreessa muistissa ovat parikymmensenttiset lumikinokset, pakkanen ja takatalvi. Siksi tuntuu vähän hullulta, että yhtäkkiä ollaan aivan erilaisessa kelissä.

Vanhoja inttikuvia Pansiosta

Katselin taannoin vanhoja valokuvia, joita löytyy muutama pino kaapista. Kaikkia en ole pistänyt albumien syövereihin, vaikka aikaa siihen olisi ollut vuosikymmeniä. Nämä kuvat on otettu vuodenvaihteessa 1990-1991 Pansiossa Turun Laivastoaseman esikuntakuntakomppaniassa.   

Kamera ei ollut vielä vuonna 1990 mikään joka pojan vehje, enkä muista niitä olleen juuri kellään. Rokkikeikoilla tytöillä saattoi olla ns. cocacola-kameroita, mutta sen järeämpiä laitteita harvemmin näki. En tiedä oliko kasarmilla kuvaaminen edes sallittua, mutta intin loppuvaiheessa päätin kumminkin ottaa kameran mukaan. 

Armeijan harmaisiin (tai laivaston mustiin) astuin kesäkuussa 1990. Alokasaika oli Upinniemessä Kirkkonummella. Aivan helvetillinen kesä, josta en löydä vieläkään mitään positiivista sanottavaa. Se oli vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sadistinen simputus varusmiesryhmäjohtajien taholta, kuumuus ja hiusmurtuneet jalkapöydät olivat pahimpia. 

Kakkoskomppanian tuvassamme oli kaksitoista varusmiestä. Heistä yksi nukkui kerrossängyssä yläpuolellani, muilla oli yksityissängyt. Yksiömme alikersanttina oli kiekonheitossa 90-luvun puolivälissä kuuluisaksi tullut Timo Tompuri. Mieleen on jäänyt hänen huutonsa kasarmin pihamaalla: "Jaramo, tehän marssitte kuin vanha lehmä!". 

Tompurin lisäksi muita tulevia julkkiksia samalla palveluspaikalla olivat Passi ja hammasharja-ohjelmasta tutuksi tullut juontaja Tino Singh, Suomen Kansallisteatterin näyttelijä Ilja Peltonen sekä muotimies Sami Sykkö. 

Alokasaika oli minulle niin rankkaa, että laihduin parissa kuukaudessa 26 kiloa, vaikka olinkin usein vapautettu marssi- ja taistelukoulutuksesta kipeiden jalkojeni takia. Loppuaikoina riuduin viikon verran keuhkokuumeen kourissa Sirkkalan kasarmin sotilassairaalassa Turussa.

Tilanne helpotti huomattavasti syyskesällä 1990, jolloin sain siirron Turun laivastoaseman esikuntakomppaniaan. Siellä oli mukavaa porukkaa, eikä tahti ollut millään lailla Upinniemeen verrattavissa. Aamulenkistäkin, joka oli kävely kasarmin ympäri, luovuttiin kun saimme äänestää siitä. 

Televisiota Pansion kasarmilla katselivat Passinen Seinäjoelta, Lakanen Hyvinkäältä, Lindholm Kauniaista, Kolima Raumalta ja Lindell Turusta.  

Yllä allekirjoittanut Kustavista ja Salo Littoisista. Alhaalla biljardia pelaavat Sjöblom Liedosta ja Koskinen Turusta. 

 

Muistan hyvin musiikin, jota tuvassa kuuntelimme. Ramones, Lita Ford, Pojat ja Metallica sekä Scorpions, jonka Crazy World ilmestyi sopivasti syksyllä 1990. Sitä sen sijaan en muista kenen tuo valtavan kokoinen kasettisoitin oli, joka kuvassa näkyy minun ja ikkunan välissä. 

Kuten kaikissa yhteisöissä yleensä, oli Pansiossakin muutama mulkku. Meidän joukkomme heitä siunaantui kolme. Trio sisälsi molemmat varusmieskirjurit, toinen Porista ja toinen Raisiosta.

Jälkimmäinen hoiteli ainakin loma-asioita. Minua hän muisti lähes päivittäin erityislahjoin - olin milloin hälytysryhmän johtaja tai joku muu vastaava, jolloin ylimääräisille viikonloppuvapaille ollut mitään asiaa. Kun hänen suosikkipoikansa lomailivat joka viikonloppu, pääsin minä joka toinen viikko pois kasarmilta. 

Kolmas mulkvisti oli turkulainen alfauros, jonka käyttäytyminen oli niin reteetä kuin olla vaan voi. Edes eräs alikersantti ei uskaltanut sanoa hänelle vastaan. Suurena jääkiekkoilijana esiintynyt kaveri sai yleensä kaikki illat ja viikonloput vapaiksi valehtelemalla käyvänsä lätkätreeneissä.  

Pääosin varusmieskaverini olivat kuitenkin pirun mukavia ja asiallisia. Mainittakoon vaikka Berner Raisiosta, Salo Littoisista ja Kujanpää Naantalista. 

Muutama vuosi sitten edesmenneen turkulaisen Aarniemen kanssa olin tekemisissä 90-luvun alussa paljon ja loppuun astikin jossain määrin. Bernerin kanssa pidämme myös yhteyttä. 

Armeijasta pääsimme pois 5. helmikuuta 1991. Päivää ennen Helsingin Jäähallissa esiintyi suosikkiyhtyeeni Judas Priest, mutta sinne pääsystä saatoin vain haaveilla. 

Kuvan kaasunaamariveikkoja en enää tunnista. Taidan itse olla oikeanpuoleinen. 

Alla jo edesmennyt Nurmi Perniöstä sekä Kujanpää, joka tuulettaa kaasuja eteenpäin Turun Sanomia apuna käyttäen.

Yllä Berner. Alla Metsovuori Hyvinkäältä. 

Leino Naantalista ja Ojala Kokkolasta. 

Kasarmi oli tuohon aikaan melko rapistunut. Vessassa ei ollut edes ovia. Pyrinkin toimittamaan tarpeeni yläkerrassa punttisalin vessassa aina kun se vaan oli mahdollista. Kuulemma melkein heti saapumiserämme lähdön jälkeen kasarmilla alkoi remonttihommat. 

Sammakot ja matelijat 26. toukokuuta

Kuten parina edeltäväkin kesänä, on allekirjoittaneella ollut tapana käydä Turun Ruissalossa kasvitieteellisen puutarhan mailla kuvaamassa lummelampea, jossa majailee vihersammakoita. 

Huolimatta siitä, että kyseessä on haitallinen vieraslaji, jonka leviämisessä ovat mitä ilmeisemmin ihmiset auttaneet, ovat kurnuttajat varsin kuvauksellisia. 

Vaikka eletään vielä toukokuuta, on käytännössä jo täysi kesä lähes kolmenkymmenen asteen helteineen. Kevät jäi takatalvesta johtuen aivan tyngäksi. 

Uteliaita sammakkobongareita on tänäkin vuonna ollut lammikon reunalla lukuisia. Kaksi vanhempaa naista muistin viime elokuulta, jolloin katselimme sammakoita tovin yhdessä. Rouvatkin olivat kuulemma ehtineet keskenään supatella, että tuossa menee se sama kuvaaja, joka ollaan ennenkin nähty. 

Lammikossa saattaa nähdä myös rantakäärmeitä. Pari vuotta siellä on pesinyt liejukana. Ehkä kaksikin paria, koska loppukesällä lukuisia poikasia pomppii lumpeenlehdillä. 

Varmasti löytyy rutkasti ihmisiä, joita sammakot mulkosilmineen eivät voisi vähempää kiinnostaa. Heille voin suositella esimerkiksi kansantanssia tai käsipalloa, jos se vaikka helpottaisi. 

Kesään herännyt lummelampi

Viikko sitten poikkesin katsomassa joko Turun Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan lammikoissa on elämää. Ja olihan siellä. 

Rantakäärmeitä ui ja sukelteli arvioni mukaan peräti neljä eri yksilöä. Ainakin yhdeltä matelijalta puuttui lajille tyypilliset täplät niskasta. Samalla kaverilla oli oikeassa silmässä jotain häikkää. Tähän kiinnitti huomiota myös alan asiantuntija Facebookin Luonnonvaraiset matelijat ja sammakkoeläimet-ryhmässä, johon kuvia postailin. 

Lumpeita ei vielä juurikaan ollut. Loppukesällä kasvustoa onkin sitten jo häiritsevän paljon. En tiedä miten usein lammikoita siivotaan, mutta kerran olen todistanut puutarhurin kahlaavan ja repivän kasveja irti pohjasta. 

Varsinkin alueen perimmäinen lampi on tunnettu vihersammakoistaan, joita on siellä jonkun vuoden voinut käydä katselemassa ja ihmettelemässä. Aiheesta on laaja artikkelikin tämän päivän Turun Sanomissa. Kuvaaja Juha Paju-Heikkilä on onnistunut saamaan otoksen, jossa rantakäärme nielee sammakkoa. 

Lammikoissa on pari vuotta pesinyt liejukanoja, jollaisen bongasinkin uiskentelemassa ruovikon reunassa. Lintu pitää merkillistä raakkuvaa ääntä ja päästeli nytkin pari kertaa oikein kunnolla. 

Olen näiden kuvien jälkeen käynyt paikalla uudemmankin kerran. Lumpeet olivat lisääntyneet silmissä. Kun viikko sitten vihersammakoita näkyi vain yksi, oli niitä nyt parisen kymmentä. Kurnutus oli korvia raastavaa.