tiistai 26. joulukuuta 2023

Trench Dogs ja kumppanit Nirvanassa

Lauantaina 16. joulukuuta Turun Humalistonkadun Nirvana Barissa esiintyivät kotimaiset Lovers Left Alive ja Daze Dolls sekä Ruotsista kahdelle keikalle Suomeen saapunut Trench Dogs. 

Nirvana Bar on entisen Killan tiloissa sijaitseva uudehko kuppila, josta kuulin ensimmäisen kerran viime kesänä. Baarin konseptina vaikuttaisi olevan kolmen nuoriso-orkesterin kimppailtamat, mikä ainakin minusta on toimiva homma. Huokeaan lipun hintaan saa rokkia varmasti aivan tarpeeksi. Samalla on oiva mahdollisuus tutustua uusiin yhtyeisiin. 

Joulukuisena lauantaina Nirvana Barin estradille nousseista bändeistä turkulainen Daze Dolls oli tuttu, mutta kaksi muuta eivät soittaneet kelloja lainkaan. Keikkajulisteesta toki pystyi päättelemään, että kyseessä on jonkin sortin glam rock-kokoonpanoja.  

"Katurokin takaisin Kallion kaduille tuonut helsinkiläinen Lovers Left Aliven juttuun kuuluu, että rumpali lyö lujaa, sähkökitarat ulisee ja laulaja kaikuu kun ilmassa on sitä kuuluisaa arvaamattomuutta ja vaaran tuntua", luki tapahtuman Facebook-mainoksessa. 

Lovers Left Aliven keikka meni vähän ohi, koska saavuin paikalle hieman ilmoitettua aloitusaikaa myöhemmin. Juutuin suustani kiinni tuttujen kanssa, joita tuntui baarissa piisaavaan. En osaa sanoa yhtyeen musiikista juuri mitään muuta kuin että hyvältähän tuo kuulosti. 

Tunnettu helsinkiläinen musiikkitoimittaja kehui kovasti Lovers Left Aliven perjantaista Bar Loosen keikkaa Facebook-sivullaan. Koska tunnen miehen jollain lailla vuosikymmenten ajalta ja tiedän hänen musiikkimakunsa, ei asiaa ole syytä epäillä. Tarvinnee tutustua paremmin bändiin. 

Daze Dolls on keikkaillut ahkerasti etenkin Turun seudulla ja niittänyt mainetta roisilla rokillaan. Bändin valttikortiksi näkisin basistilaulaja Mandyn, jonka raakaa lauluääntä ei sokkona osaisi millään yhdistää superkauniiseen ulkonäköön. Hänen bassottelunsa tuo mieleen 70-luvun glamrocktähti Suzi Quatron ja etenkin kitarasoolojen taustalla kulkevat bassolinjat ovat maukkaita. 

Orkesterin tuotannosta en tunne muita kappaleita kuin Freakshown ja Out Of Linen sekä keikoilla soitetun Thin Lizzy-lainan Jailbreak. Sitä ei Nirvana Barissa tullut, vaikka ainakin yksi kaveri biisiä kovasti odottikin. Sen sijaan setissä oli ZZ Top-coveri Tush. Ei ehkä maailman omaperäisin valinta, mutta ainakin tässä yhteydessä toimiva. 



Illan suurin yllättäjä oli ruotsalainen Trench Dogs. Vuonna 2013 Tukholmassa perustettu yhtye on tehnyt kaksi pitkäsoittolevyä, joista uudempi Stockholmiana ilmestyi viime keväänä. Levy myi Ruotsissa sen verran paljon, että se pääsi fyysisten levyjen listakärkikahinoihin. Orkesteria on verrattu muun muassa Sladeen, T-Rexiin ja Hanoi Rocksiin. 

Daze Dollsin esiintymisen aikana kiinnitin yleisössä huomiota viikingin näköiseen kaveriin, joka poikkesi esi-isistään esimerkiksi siinä, että hän oli rajannut silmänsä kajalilla. Harald Hirmuinen tuskin juurikaan käytti meikkiä. Paitamyyntikojulla puolestaan pyöri isotukkainen henkilö, jota arvelin ensin naiseksi. Joku vielä tiesi kertoakin, että kyseessä on "australialainen nainen". 

Trench Dogsin astellessa lauteille, kävi ilmi, että tämä "aussinainen" olikin mies ja vieläpä bändin laulaja. Viikinki osoittautui yhtyeen basistiksi. 

Keikan alussa yleisö ei osoittanut suuria innostumisen merkkejä, mutta muutaman biisin kuluttua meininki oli jo toinen. Yhtye soitti tiukasti yhteen, stemmalaulut hakivat vertaansa ja laulaja Andy Hekkandi oli erinomainen esiintyjä. Välillä tamburiinia heiluttanut kaveri heilui kuin heinämies ja puikkelehti tottuneesti kielisoittajien välistä. 

Kuva: lastbandit78 

Yhtyeen itsevarmaa esiintymistä seuratessa kävi mielessä, että tällainen ryhmä olisi täysin valmis isoille lavoille tuhansien ihmisten eteen. Vahvasti 70-lukuista glam rockia edustaneet biisit kulkivat kuin höyryjuna. Kitaristien työskentely oli kerrassaan mahtavaa. Vaikka en tuntenut ainuttakaan kappaletta, harvemmin näin paljon jaksan uudesta bändituttavuudesta innostua. 

Reilun viikon aikana olen kuunnellut Trench Dogsin tuotantoa suoratoistopalveluista. Erinomaisia biisejä tuntuu riittävän, muun muassa Maroon, Homsesick Parade ja A Little Overdressed ovat ensiluokkaisia. 


Kuva: Annelie Tottie







 

lauantai 23. joulukuuta 2023

Ströömin rannalla 23. joulukuuta

Jouluaaton aattona tein pikku kierroksen Kustavin keskustassa Kivimaalla. Vein hautausmaalle kynttilän isän haudalle, käväisin pikaisesti Lootholman matkailualueella ja lopuksi kurvasin Kivimaan laiturille Vartsalan lossirannan tuntumaan.  

Lossi lähtikin sopivasti Kivimaalta Vartsalaan, jolloin sain napattua siitä kuvia. Ennen vanhaan Ströömin ylittävän lossireitin pituudeksi kerrottiin 800 metriä, jossa uskossa minäkin olin vuosikymmeniä. Liikennettä hoitavan Finferriesin nettisivulla puolestaan lukee 952 metriä. Se lieneekin totuus. 

Kirjolohien kasvatusaltaita ei ole enää lossiväylän läheisyydessä kuin jokunen. 80-luvun lopulla olin kolmena kesänä töissä eräällä kasvattamolla, jolloin tilanne oli aivan toinen. Kustavissa oli siihen aikaan kymmeniä kalanviljelylaitoksia. 

Puolenpäivän tienoilla aurinko paistoi hetkellisesti ehkä vartin verran. Satuin juuri silloin olemaan Kivimaan laiturilla. Sutiessani aamulla aurattua ylämäkeä pitkin pois, alkoi valokin hiipumaan. Osuinpa kreivin aikaan paikalle. 












keskiviikko 20. joulukuuta 2023

Länkkärityttö Tuorlassa

Kävin heinäkuun puolivälin tienoilla Piikkiön Tuorlassa kuvaamassa kaarinalaisen Jessican kanssa. Tyylikkäästi ja suomalaisittain melko persoonallisesti pukeutuva nuori nainen on tuttu viime vuodelta, jolloin kävimme fotoilemassa Turun Ruissalossa ja Kuralassa.  

Tuorlan miljöön käyttö kuvauspaikkana tuli mieleeni reilu vuosi sitten syyskesällä. Tuolloin ensimmäisen kerran kunnolla tutustumassa alueeseen. Monenlaista rakennusta ja istutusta löytyy kun vähän viitsii katsella ympärilleen. 

Jessican cowgirl-tyyli on aivan ylittämätön. Hänen idea oli ottaa mukaan pitkä ruoska, jollaisen voi nykypäivänä nähdä lähinnä kai vain lännenelokuvissa. 

Tuorlassa olisi voinut olla vähän kauemminkin, mutta suomalainen kesäsää näytti taas huonot puolensa. Vettä alkoi ripotella ensin vähän kuin varoituksena, loppui sitten hetkeksi ja lopulta taivas repesi oikein vaan kunnolla. Onneksi muistikortille jäi monia hyviä kuvia. 











Linkit vuoden 2022 kuviin: 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/kantrimeininkia-kartanolla.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/09/jessica-kylamaella.html

tiistai 12. joulukuuta 2023

Itsenäisyyspäivänä rantapromenadilla

Suomen 106. itsenäisyyspäivää vietettiin viime keskiviikkona 6. joulukuuta 2023. Omalta osaltani juhlistin päivää kävelyllä Turun Ruissalossa, jossa kohteenani oli Kansanpuisto ja Pikku-Pukin rantapromenadi. 

Ruissalon kauniissa maisemissa kelpasi tallustella pikkupakkasessa. Mereltä puhaltanut viimakaan ei ollut ylivoimainen. 

Ylitöihinkin olisin mennyt, mikäli olisi kysytty. Seuraavana päivänä sainkin kuulla tuplapalkkaa nauttineilta ja reilusti pidennettyjä taukoja viettäneiltä työkavereiltani, että "Olis vaan kannattanut tulla". Kuinka lohduttavaa. 

Itsenäisyyspäivälounaan nautin raisiolaisessa kebabpizzeriassa, jonka höyryäviin lihapatoihin olen luottanut jo kymmenisen vuotta. Ravintola on lähiaikoina nostanut hintojaan sen verran paljon, että alkaa olla siinä ja siinä kannattaako ihan pikkunälän kanssa sinne mennä. Mutta koska syöpöttelyyn sisältyy juomatkin, menee homma yhä plussan puolelle. 




Aterioinnin päätteeksi oli aikaa selata kännykkää. Iltalehdessä silmään osui Juuso Taipale-nimisen kirjoittajan kolumni otsikolla "Näkökulma: Edwin Laineen Tuntematon sotilas joutaa pois tv:stä". Koska pidin lukemastani, päätin linkittää jutun Facebookiin.  

Taipale kirjoittaa, että "2000-luvulla on perinteeksi muodostunut Laineen Tuntemattoman esittäminen televisiossa. Se on klassikkoelokuva, jota ajan hammas on purrut pahasti ja että tarjolla olisi parempikin elokuva, joka on Aku Louhimiehen ohjaama uusin Tuntematon sotilas".

Mielestäni kirjoitus oli asiallinen ja olen siitä samaa mieltä. Jutun voi lukea linkistä https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/b8be5f86-0c79-42d9-a35f-be9c8387cc3e 

Hämmästykseni oli suuri, kun linkkini alle alkoi ripeään tahtiin ilmestyä kirjoitusta vastustavia kommentteja. Osasin toki odottaa, että varmaan etenkin kiihkeimmät perussuomalaistuttuni tarttuvat aiheeseen. Mutta kun joukkoon yhtyivät vihervasemmistoa äänestävät yliopistoihmisetkin Edvin Laine-hehkutuksineen, olin todella kummissani.  

Facebook-linkin alle kirjoitettiin muun muassa, että "Enkö saa katsoa vanhoja suomifilmejä?", "Iltalehden voisi lakkauttaa" ja kerrottiin kuinka sodassa traumatisoitunut isoisä teki 70-luvulla itsemurhan. 

Osittain kiihkoa selittänee Iltalehden käyttämä otsikointi. Sen perusteella saattoi saada käsityksen, että Tuntematonta sotilasta ei kannattaisi näyttää itsenäisyyspäivänä. Klikkaamalla jutun auki olisi jokainen lukutaitoinen saanut tietää, että kyseessä on näkemys, jonka mukaan Louhimiehen Tuntematon on parempi elokuva kuin Laineen Tuntematon. Siksi juuri se kannattaisi näyttää televisiossa itsenäisyyspäivänä. Näköjään medialukutaito on yhä melkoisen ylivoimaista monille!