Juhannuksen alla Turun Ruissalossa käydessäni poikkesin Turun yliopiston kasvititeelliseen puutarhaan, joka kansan suussa tunnetaan paremmin Ruissalon kasvititeellisenä puutarhana.
Ulkopuutarhassa on mukava tallustella kaikessa rauhassa ja vaikka istahtaa penkille hetkeksi. Näin teki eräskin nainen pikku koiransa kanssa ja katseli aikansa minua, kunnes sai suunsa auki. Hän tunnisti minut Facebookin Ruissalon ystävät-ryhmästä ja alkoi puhumaan foorumin valokuvista. Oli kuulemma juuri lisännyt sinne muutaman uunituoreen otoksen.
Annoin kerran hänelle ystävällisen vinkin kuvaamisesta. Pystyt kännykkäkuvat, jotka esittävät maisemia, eivät ole mikään varsinainen silmänilo. Aivan näillä sanoilla en sentään ohjeistanut, mutta tuon jälkeen hänen kuvansa ovat olleet vaakoja ja paljon parempia. Voi tietysti johtua jostain muustakin syystä.
Puutarhassa kävelessäni ei aluksi tuntunut olevan oikein mitään ihmeempää kuvattavaa, mutta kummasti vaan materiaalia taas kertyi muistikortille.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2019
torstai 27. kesäkuuta 2019
Päiväretki Nauvon Berghamniin
Kesäkuun puolivälissä teimme muutaman kaverin kanssa päiväreissun Nauvon Berghamniin. Kyseessä on Nauvon pääsaaren eteläpuolella sijaitseva 64 hehtaarin kylä ja saari, johon ihastuin kovasti ensivisiitilläni viime pääsiäisenä.
Osallistuin tuolloin Seilin saaren järjestämään risteilyyn, joka poikkesi Berghamnin ja Brännskärin saarilla. Etenkin Berghamn teki melkoisen vaikutuksen. Tarkemmin aiheesta löytyy linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-2-berghamn.html
Tällä kertaa Berghamnin matkan järjesti Arkipelagia-seura, joka vaalii Saaristomeren luontoa ja kulttuuria. Kolmekymmentä nopeinta mahtui mukaan ja minähän kiirehdin välittömästi lähettämään sähköpostia ilmoituksen huomattuani. Saari oli koettava uudelleen näin keskikesän kynnyksellä.
Vaikka reissu tulikin hiukan äkkiä pääsiäisen jälkeen, en kokenut sitä minään toistona. Lähtöpaikka, porukka ja alus olivat erilaiset kuin keväällä ja saaren luonto aivan toisenlainen.
Lähtöpäivää odotellessa ryhmämme kokoonpano vaihtui radikaalisti. Lopulta mukana oli neljä henkilöä, joten mahduimme kaikki samaan autoon. Mikäli originaali kokoonpano olisi pysynyt koossa, olisimme turvautuneet Saaristobussiin. Berghamniin lähtö oli ajoitettu niin, että bussilla Nauvon Pärnäisiin tulevat ehtivät mukaan.
Venematka Berghamniin kesti ennakkotiedoista poiketen vähemmän kuin ilmoitetun tunnin. Tosin niin kauniilla kelillä merellä olisi viihtynyt kauemminkin.
Saarella porukka jaettiin kahteen ryhmään ja lähdimme kiertämään luontopolkua. Pitkin niittyjä, ketoja ja kallioita edennyt kierros sekä alkoi että päättyi Västerbyn kalastajatilan pihalle. Talo on sisustettu 1940- ja 50-lukujen saaristolaistyyliin.
Arkipelagia-seuran aktiivit olivat mukavaa porukkaa. Matti, Martti ja Oili toimivat oppaina ja kertoivat sekä saaristoluonnosta että tietysti itse Berghamnista sitä sun tätä. Retkeläiset kuuntelivat korvat höröllä.
Berghamnissa ja lähisaarilla on aikoinaan asunut peräti kuusikymmentä ihmistä. Nykyään kanta-asukkaita on vain neljä. Yhteysalus käy saaren laiturissa, joten aivan eristyksissä ei sentään tarvitse olla.
Berghamnin pohjoisosa on Saaristomeren kansallispuistoa. Kylä on osa Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi määrittelemää Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta.
Monet ulkosaaret tuntuvat olevan oikeita käärmeparatiiseja. Niitä piisaa varmasti Berghamnissakin. Nyt kohdalle osui vain kivimuurilla lämmitellyt yksinäinen rantakäärme. Sitäkään en itse huomannut, mutta vinkistä löytyi ja sain otettua mielestäni onnistuineita kuvia.
Yllä olevan foton lähetin vajaa viikko sitten YLEn aamutelevision kesäkuvakisaan. Se näytettiin suorassa lähetyksessä tiistaina 25. kesäkuuta.
Muita mainittavia eläimiä saarella olivat kyhmyjoutsen kahden poikasensa kanssa, Katjan jalkaa pitkin kiivennyt nymfipunkki ja laiduntavat lehmät, joista ei tosin näkynyt muita elonmerkkejä kuin lantakasat siellä täällä.
Osallistuin tuolloin Seilin saaren järjestämään risteilyyn, joka poikkesi Berghamnin ja Brännskärin saarilla. Etenkin Berghamn teki melkoisen vaikutuksen. Tarkemmin aiheesta löytyy linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-2-berghamn.html
Tällä kertaa Berghamnin matkan järjesti Arkipelagia-seura, joka vaalii Saaristomeren luontoa ja kulttuuria. Kolmekymmentä nopeinta mahtui mukaan ja minähän kiirehdin välittömästi lähettämään sähköpostia ilmoituksen huomattuani. Saari oli koettava uudelleen näin keskikesän kynnyksellä.
Vaikka reissu tulikin hiukan äkkiä pääsiäisen jälkeen, en kokenut sitä minään toistona. Lähtöpaikka, porukka ja alus olivat erilaiset kuin keväällä ja saaren luonto aivan toisenlainen.
Lähtöpäivää odotellessa ryhmämme kokoonpano vaihtui radikaalisti. Lopulta mukana oli neljä henkilöä, joten mahduimme kaikki samaan autoon. Mikäli originaali kokoonpano olisi pysynyt koossa, olisimme turvautuneet Saaristobussiin. Berghamniin lähtö oli ajoitettu niin, että bussilla Nauvon Pärnäisiin tulevat ehtivät mukaan.
Venematka Berghamniin kesti ennakkotiedoista poiketen vähemmän kuin ilmoitetun tunnin. Tosin niin kauniilla kelillä merellä olisi viihtynyt kauemminkin.
Saarella porukka jaettiin kahteen ryhmään ja lähdimme kiertämään luontopolkua. Pitkin niittyjä, ketoja ja kallioita edennyt kierros sekä alkoi että päättyi Västerbyn kalastajatilan pihalle. Talo on sisustettu 1940- ja 50-lukujen saaristolaistyyliin.
Arkipelagia-seuran aktiivit olivat mukavaa porukkaa. Matti, Martti ja Oili toimivat oppaina ja kertoivat sekä saaristoluonnosta että tietysti itse Berghamnista sitä sun tätä. Retkeläiset kuuntelivat korvat höröllä.
Berghamnissa ja lähisaarilla on aikoinaan asunut peräti kuusikymmentä ihmistä. Nykyään kanta-asukkaita on vain neljä. Yhteysalus käy saaren laiturissa, joten aivan eristyksissä ei sentään tarvitse olla.
Berghamnin pohjoisosa on Saaristomeren kansallispuistoa. Kylä on osa Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi määrittelemää Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta.
Monet ulkosaaret tuntuvat olevan oikeita käärmeparatiiseja. Niitä piisaa varmasti Berghamnissakin. Nyt kohdalle osui vain kivimuurilla lämmitellyt yksinäinen rantakäärme. Sitäkään en itse huomannut, mutta vinkistä löytyi ja sain otettua mielestäni onnistuineita kuvia.
Yllä olevan foton lähetin vajaa viikko sitten YLEn aamutelevision kesäkuvakisaan. Se näytettiin suorassa lähetyksessä tiistaina 25. kesäkuuta.
Muita mainittavia eläimiä saarella olivat kyhmyjoutsen kahden poikasensa kanssa, Katjan jalkaa pitkin kiivennyt nymfipunkki ja laiduntavat lehmät, joista ei tosin näkynyt muita elonmerkkejä kuin lantakasat siellä täällä.
tiistai 25. kesäkuuta 2019
Mallikuvausta Vääntelän ilta-auringossa
Juhannusviikon alkupuolella olin Liedossa kuvaamassa Tanja Tanita Sundellin kanssa. Tanja on turkulainen laulaja ja malli sekä myös hallitseva Miss Bum Bum Finland.
Tanja on ollut nimenä ja kuvista tuttu monta vuotta, mutta tutustuimme vasta viime vuonna. Muutaman kerran kamerakin lauloi ja jotain kuvia olen aiemmin julkaissutkin. http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/07/miss-bum-bum-maarian-altaalla.html
Tällä kertaa kuvauspaikasta ei ollut selkeää ennakkosuunnitelmaa. Kiertelimme autolla jonkin aikaa pitkin maalaismaisemia ja päädyimme Liedon Vääntelään. Vääntelän tienhaara sattui tulemaan sopivasti vastaan ja paikka oli minulle aiemmin tuttu.
Vääntelänkosken yllä on vaijerisilta, joka tuppaa vähän heilumaan kävellessä. Moinen saattaa joitakin pelottaakin. Jokunen vuosi sitten siltaa rempattiin, joten luulisi sen ainakin paikallaan pysyvän. Silta ja läheinen maalaismaisema saivatkin toimia kuvausmiljöinä.
Tanja on ihan ykkösmalleja ja oli oikein loistava taas. Ilta-aurinkoisessa Liedossa tulee harvemmin näin hyviä kuvia otettua.
Tanjan vaatteet: Her Secret
Tanja on ollut nimenä ja kuvista tuttu monta vuotta, mutta tutustuimme vasta viime vuonna. Muutaman kerran kamerakin lauloi ja jotain kuvia olen aiemmin julkaissutkin. http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/07/miss-bum-bum-maarian-altaalla.html
Tällä kertaa kuvauspaikasta ei ollut selkeää ennakkosuunnitelmaa. Kiertelimme autolla jonkin aikaa pitkin maalaismaisemia ja päädyimme Liedon Vääntelään. Vääntelän tienhaara sattui tulemaan sopivasti vastaan ja paikka oli minulle aiemmin tuttu.
Vääntelänkosken yllä on vaijerisilta, joka tuppaa vähän heilumaan kävellessä. Moinen saattaa joitakin pelottaakin. Jokunen vuosi sitten siltaa rempattiin, joten luulisi sen ainakin paikallaan pysyvän. Silta ja läheinen maalaismaisema saivatkin toimia kuvausmiljöinä.
Tanja on ihan ykkösmalleja ja oli oikein loistava taas. Ilta-aurinkoisessa Liedossa tulee harvemmin näin hyviä kuvia otettua.
Tanjan vaatteet: Her Secret
lauantai 22. kesäkuuta 2019
Juhannusmeininkejä 2019
Juhannusaatto meni perinteisesti Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä. Vietin siellä ensimmäisen juhannukseni vuonna 2007, jonka jälkeen asia on toistunut aika monta kertaa.
Välissä on toki ollut muutakin juhannusohjelmaa, kuten kymmenen vuotta sitten näihin aikoihin tehty viikon mittainen Ruotsin ja Tanskan automatka. Mutta noin pääosin Vepsässä on ollut tapana käydä ensinnäkin sen vaivattomuuden takia. Saareen on helppo mennä ja tulla pois vesibussi M/S Lilyllä, joka lähtee Aurajoesta Vaakahuoneen läheltä.
Viime vuonna juhannusaattona raivonnut myrsky karkoitti varmasti Vepsästä päiväkävijät aika tehokkaasti. Itsekin arvoin pitkin päivää lähtisinkö vai en, mutta armoton kaatosade ja tuuli eivät juurikaan kannustaneet. Niinpä käväisin Vepsässä vasta juhannuspäivänä, jolloin olikin taas vallan kaunis ilma.
Kyseinen juhannusaatto oli siitä merkillinen, että toukokuussa alkanut kuukausien sateeton hellejakso oli muuten melko yhtenäinen, mutta kuinkas sattuikaan umpisurkea ilma juuri suomalaisten suureen keskikesän juhlaan.
Eilinen juhlinta Vepsässä oli ei pahemmin poikennut tavanomaisesta vepsäilystä. Nyt kumminkin oli mahdollisuus olla saaressa kellon ympäri, kun normaalisti joutuu poistumaan jo päivän viimeisellä laivavuorolla klo 18. Se on mielestäni turhan aikaista. Juhannusaaton extravuoro lähti onneksi vasta puolenyön paikkeilla.
Saaressa oli viitisentoista tuttua, joiden kanssa tuli muun muassa kumottua maljaa ja parannettua maailmaa. Harmittamaan jäi vaan juhannuskokko, jota ei metsäpalovaroituksen takia saanut tuikata tuleen.
Välissä on toki ollut muutakin juhannusohjelmaa, kuten kymmenen vuotta sitten näihin aikoihin tehty viikon mittainen Ruotsin ja Tanskan automatka. Mutta noin pääosin Vepsässä on ollut tapana käydä ensinnäkin sen vaivattomuuden takia. Saareen on helppo mennä ja tulla pois vesibussi M/S Lilyllä, joka lähtee Aurajoesta Vaakahuoneen läheltä.
Viime vuonna juhannusaattona raivonnut myrsky karkoitti varmasti Vepsästä päiväkävijät aika tehokkaasti. Itsekin arvoin pitkin päivää lähtisinkö vai en, mutta armoton kaatosade ja tuuli eivät juurikaan kannustaneet. Niinpä käväisin Vepsässä vasta juhannuspäivänä, jolloin olikin taas vallan kaunis ilma.
Kyseinen juhannusaatto oli siitä merkillinen, että toukokuussa alkanut kuukausien sateeton hellejakso oli muuten melko yhtenäinen, mutta kuinkas sattuikaan umpisurkea ilma juuri suomalaisten suureen keskikesän juhlaan.
Eilinen juhlinta Vepsässä oli ei pahemmin poikennut tavanomaisesta vepsäilystä. Nyt kumminkin oli mahdollisuus olla saaressa kellon ympäri, kun normaalisti joutuu poistumaan jo päivän viimeisellä laivavuorolla klo 18. Se on mielestäni turhan aikaista. Juhannusaaton extravuoro lähti onneksi vasta puolenyön paikkeilla.
Saaressa oli viitisentoista tuttua, joiden kanssa tuli muun muassa kumottua maljaa ja parannettua maailmaa. Harmittamaan jäi vaan juhannuskokko, jota ei metsäpalovaroituksen takia saanut tuikata tuleen.