Jäätä ja joutsenia Ruissalossa 23. maaliskuuta

Kahden viikon tauon jälkeen suuntana oli taas vaihteeksi Turun Ruissalon saari. Kävin siellä peräti kahdesti viime viikonlopun aikana. Tämä reissu tapahtui tosin aikaisemmin kuin Kuuvan käärmebongaus, josta kirjoitin edellisessä blogijutussa. http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/03/kevaan-ensimmainen-kyy-ja-kuuvan.html

Airistolta puhaltanut tuuli oli koonnut Saaronniemen rantaan varmaan kaikki lähivesien jäljellä olevat jäät. Kuvauksellisia jäämuodostelmia sattui silmään hiekkarannalla kävellessäni.

Kolkannokalla oli muutama kalastaja. Pääasiassa kai siikaa sieltä yritetään kovasti pyytää, tiedä sitten millaisin tuloksin. Sataprosenttisesti miesvoittoinen sakki jaksaa kumminkin päivystää rannoilla ahkerasti. Onhan se varmasti terveellisempi tapa viettää aikaansa kuin vaikka Tinatuopissa istuminen.

Pitkin talvea Ruissalossa näkyikin jokunen yksilö kyhmyjoutsenia. Isompi joukkio näytti jo palanneen muuttoreissuiltaan. Viitisentoista kenokaulaa uiskenteli aivan rannan tuntumassa.

Kevään ensimmäinen kyy ja Kuuvan merimaisemat

Sunnuntaina 24. maaliskuuta käväisin tallustelemassa Turun Ruissalon Kuuvassa. Puolenpäivän tienoilla raivonnut tuuli oli tyyntynyt sen verran, että ulkoilemaan viitsi lähteä.

Kuuvan parkkipaikan lähellä olevassa metsärinteessä on vanha romumonttu, josta on aikojen saatossa tullut käärmeiden talvipesä. Alue on rajattu köysillä ja merkitty infotauluin. Ajattelin poiketa katsomassa mahtaisiko kuopassa näkyä jo tähän aikaan keväästä jotain liikettä. Ja olihan siellä.

Paikalla päivysti minulle tuntemattomaksi jäänyttä pohjoisempaa murretta jutellut valokuvaaja. Hän oli ilmiselvästi luontomiehiä ja tiesi käärmeistäkin valtavasti lyhyehkön juttelutuokiomme aikana.

Kuopan reunoilla oli kuulemma vielä hetki sitten kolme kyytä lämmitellyt kevätauringossa, nyt enää yksi. En olisi ilman ohjeita ehkä edes havainnut sitä, sen verran huonosti luikero karikkeesta erottui. Kameran teleoptiikka riitti juuri ja juuri lähikuviin.

Kuuvannokan komeille kallioille on parkkipaikalta noin viidentoista minuutin kävelymatka. Se meinaan tuli mitattua aivan sattumalta palatessani autolle. Varmasti joku Sari Essayahin kopio taittaa reitin paljon nopeamminkin, mutta minä näköjään en.

Kuuvannokka lienee Ruissalon saaren suosituimpia ulkoilupaikkoja Kansanpuiston ja Saaronniemen ohella. Kyllähän siellä silmä lepää Airiston selälle tähyillessä - ellei sitten satu tuulemaan niin hemmetisti, että vesi valuu pitkin poskia. Jotain kuvattavaakin saattaa löytyä. Tällä kertaa tällaista.

Talvikuvia kymmenen vuoden takaa

Facebookissa on jo pari vuotta ollut tarjolla Muistot-osio, josta voi katsella omia vanhoja päivityksiään vuosien takaa. Olenkin käyttänyt toimintoa viime aikoina ahkerasti, kun vihdoin tajusin mistä kohdasta klikkaamalla niitä voi katsella omatoimisesti. Aikani ihmettelin kun toisinaan näytölle putkahti "Katsele muistojasi" ja jokin satunnainen valokuva.

Tälle päivämäärälle palvelin ehdotti muistoksi kuvakansiotani nimeltä Talvikuvia 2008-2009. Olen siis maaliskuun 23. päivä 2009 lisännyt kyseiseen kansioon fotoja. Tarkemmalla syynillä ne olivatkin sen talvikauden viimeiset kuvapäivitykset.

Omia vanhoja kuvia katselee aina vähän kriittisesti. Ne ovat kumminkin aikansa tuotoksia ja täytyy koittaa vaan suhteuttaa taidot, kamera sekä olosuhteet sen mukaan. Dokumentaarista arvoa ikääntyvillä kuvilla on esimerkiksi silloin kun kyse on vaikkapa työpaikan laivaristeilystä. Kuka on kaljuuntunut vuosien saatossa, kuka jäänyt eläkkeelle ja kuka ehkä jo siirtynyt pilven päälle lajittelemaan paketteja.

Talvikuvia 2008-2009-kansiossa oli kattava katsaus maakunnan luontokohteista. Aika monta sunnuntaiajelua palautuikin mieleen kuvia katsellessani. Poimin parhaat palat talteen.

Saaronniemi, Turku

Hahdenniemi, Raisio

Kaupunginlahti, Naantali

Saaronniemi, Turku

Louhisaari, Askainen

Kaupunginlahti, Naantali

Heponiemi, Kustavi

Kaupunginlahti, Naantali

Kaupunginlahti, Uusikaupunki

Ströömi, Kustavi

Michael Monroe Viking Gracella 16.3.

Ei kulunut kuin neljä kuukautta kun suomalaisen rockin legenda Michael Monroe esiintyi jälleen Turun ja Tukholman väliä seilaavalla Viking Grace-laivalla. Vaikka marraskuinen keikka oli vielä tuoreessa muistissa, päätin itsekin lähteä risteilemään.

Terminaalissa huomasin, että ihmisiä oli vähemmän kuin normaalisti viikonloppulähdöllä. Ehkä se oli vain sattumaa. Tuskin moinen johtui illan esiintyjästä, joka muuten soitti samalla paatilla toisenkin keikan seuraavana ehtoona.

Tuttuja bongasin jo terminaalin edustalla ja viereisessä Hotel Seaportissa, jossa kävin imuroimassa yhden lonkeron. Sakkia oli selvästi saapunut Monroen takia, mutta suurin vaikutti olevan tavallisia risteilyturisteja.

Sitten viime syksyn Monroen settilista oli jonkun verran vaihtunut. Itse asiassa yllättävänkin paljon ottaen huomioon, että muutamat samat vanhat kappaleet roikkuvat mukana vuodesta toiseen.

Monroen vanhan orkesterin Hanoi Rocksin Malibu Beach Nightmare-renkutuksen voisi jo suosiolla tiputtaa laidan yli. Creedence Clearwater Revival-laina Up Around The Bendin mukanaoloa voi perustella sillä, että sen suurin osa yleisöstä kai haluaa sen kuulla.

Vaikka Monroen omassa materiaalissa ei mielestäni vikaa olekaan, on lainabiisien määrä yhä tässäkin vaiheessa soolobändiuraa hämmästyttävän suuri. Edellä mainittujen lisäksi laivalla kuultiin materiaaliaa yhtyeiltä Demolition 23 (Monroen ja basisti Sami Yaffan 90-luvun puolivälin bändi), Cheap Trick, Johnny Thunders & The Heartbreakers ja Flamin' Groovies. Illan kappalevalikoima löytyy kokonaisuudessaan täältä https://www.setlist.fm/setlist/michael-monroe/2019/ms-viking-grace-turku-finland-39205a7.html

Omaan korvaani hunajaa olivat harvinaisemmat Hanoi Rocks-palat Cutting Corners ja Tooting Bec Wreck. Myös Monroen nykybändin omat Old King's Road, '78 ja Ballad Of The Lower East Side olivat loistavia.

Yleisössä näkyi olevan aikamoinen kattaus ihmisiä vauvasta vaariin. Salin ylätasolla pikkulapsetkin heiluivat kuin kokeneemmatkin rokkarit.

Monroe sanoi taannoin jossain haastettelussa, että hän on vähän kuin sarjakuvahahmo ja se pitää kyllä paikkansa. Hänen musiikista ei välttämättä ymmärretä paljoakaan kun pääasia on, että televisiosta tuttu meikattu setä heiluu lavalla.

Ansu Saaronniemen rantakalliolla

Nelosella esitettävässä suositussa Voice Of Finland -ohjelmassa tänä talvena kisannut turkulaislaulaja Ansu Aaltolehto on ollut muutaman kerran fotomallinani. Viime elokuun lopulla kävimme Turun Ruissalon Saaronniemessä kuvaamassa, mutta kuvien julkaisu on jäänyt tähän päivään.

Olin nähnyt Ansulla jossain yhteydessä hienon mustan nahkamekon. Se näytti sen verran hyvältä, että pyysin häntä ottamaan vaatteen mukaan. Näin jälkikäteen mietittynä ehkä urbaanimpi rakennettu ympäristö olisi saattanut sopia mustan nahan kanssa paremmin yhteen kuin ilta-aurinkoinen rantakallio, mutta näillä silloin mentiin.

Olen seurannut huonosti Voice Of Finlandia, enkä tiedä onko ohjelma poikinut Ansulle lisää lauluommia tai miten hän on kilpailussa pärjännyt. 80-luvun hevirokkibiisejä esittävän Jailbreakin keulilla hän kumminkin tekee keikkaa säännöllisesti. En ole hetkeen yhtyettä nähnytkään, joten asia pitäisi korjata lähiaikoina.

Ansu on tehnyt soolomateriaalia Sheelaz-nimellä. Pari musiikkivideotakin on julkaistu.