Saaronniemen rantakäärme

Tässä kuussa olen käynyt useamman kerran Turun Ruissalossa. Lämmin ja helteinen loppukevät on antanut luonnon heräämiselle puhtia.

Keskiviikkona 23. toukokuuta saaren kärjessä Saaronniemessä vastassa oli melkoinen vihreys ja vehreys. Vaahterat olivat jo täydessä lehdessä.

Jokin aika sitten sain eräältä harrastajaluontokuvaajalta vinkin missäpäin Saaronniemeä voisi hyvällä todennäköisyydellä bongata käärmeitä. Sen jälkeen olenkin katsellut tuota paikkaa sillä silmällä. Heti ensimmäisellä kerralla se tuotti tulosta, kun puolikas rantakäärme näkyi kiven kolosta. Mutta nyt tärppäsi oikein kunnolla.

Tämä veijari ei ollut minusta moksiskaan, vaan katseli uteliaana mikäs tyyppi se tuossa oikein heiluu kameransa kanssa. Välimatkaa käärmeeseen oli muutama metri. 

Monien inhoama luontokappale oli ilmeisesti hiljattain nauttinut aterian, sillä suunnilleen puolivälissä sen kroppaa oli muhkura. Saattoi olla myyrä tai joku muu makoisa jyrsijä.

En ole aiemmin onnistunut saamaan näin hyviä kuvia käärmeestä. Yleensä ne tuppaavat olemaan turhan vikkeliä ja menevän oitis piiloon kun yrittää ottaa fotoja.

Kolkanniemessä puolestaan oli paljon vesilintuja. Valkoposkihanhia, haahkoja ja kyhmyjoutsenia.

Hautvuoren muinaislinna

Laitilan Pirttikylässä sijaitseva Hautvuori on yksi maamme noin sadasta todennäköisestä linnavuoresta. Linnavuori tarkoittaa jyrkkärinteisen mäen tai harjun päälle rakennettua muinaista puolustusvarustusta. Hautvuoren kaivauksissa tehdyt löydöt sijoitetaan pronssikaudelle.

Pyhämaan Pamprinniemen luontopolulta palatessamme kävimme nauttimassa lounasta Laitilan ABC:llä. Paljon parjattu ketju oli jälleen maineensa arvoinen. Esimerkiksi perunamuusi oli niin vetelää, ettei se pysynyt edes lautasella. Pamprinniemen luontopolusta voi lukea täältä http://kaislatuuli.blogspot.fi/2018/05/pamprinniemen-luontopolku-pyhamaassa.html

Laitilalaisen metsästysmajan läheltä lähtee merkitty polku kohti Hautvuorta. Sekä polku että opasteet ovat jo vuosia sitten kulahtaneet ja kaipaavat pikaista ehostusta.

Hautvuori on kivistä aluetta, joka muuten metsäisessä maastossa nousee noin 20-30 metriä ympäristöään ylemmäksi. Sen takana on peltoa. Kallioiden välissä on lukuisia luolia. Linnavarustuksesta muistuttaa loivaan rinteeseen tehty yli 20 metriä pitkä kivivalli. Muuten nousut ovat jyrkkiä.

Hautvuorta on tutkittu jo 1800-luvun lopulla. Arkeologisia kaivauksia tehnyt Hjalmar Appelgren löysi sieltä muinaista keramiikkaa, jonka perusteella pääteltiin, että vuori on ollut käytössä jo varhaismetallikaudella eli pronssikaudella.

Tunnelma Hautvuoren metsässä on kunnioitusta herättävä. Jylhät näkymät saattavat jopa olla pelottavia. Jokin folk-, viikinki- tai muu metallibändi saisi tällaisessa paikassa oivia promootiokuvia.

Patrik Cateringin syntymäpäivät Maisaaressa

Rymättylässä sijaitsevan Turun kaupungin ulkoilusaaren Maisaaren nykyinen saari-isäntä Patrik Qvarnström ilahdutti allekirjoittautta muutama viikko sitten sähköpostilla. Aiheena oli kutsu hänen pitopalveluyrityksenä 20-vuotisjuhliin, joka järjestettiin Maisaaressa.

Kutsu oli sen verran houkutteleva, ettei moista voinut ohittaa. Ei etenkään, kun lauantaina 19. toukokuuta ei ollut muutakaan menoa sovittuna.

Päivän ohjelmaan kuului muun muassa grillaamista, saunomista, akustinen kitaraduo, sumopainia, tankofutista, luontopolku ja värikuula-ammuntaa sekä tarvittaessa majoituskin. Ja kaikki tämä ilmaiseksi.

Yhteysalus Isla starttasi aamulla kello 8:15 Rymättylän Haapalan laiturista kohti Maisaarta. Ilma oli kuin morsian ja odotettavissa helteinen päivä. Aurinkorasva tietenkin unohtui ottaa mukaan ja niinpä palanut otsolohko kuumotti illalla.

Kyyti vähän hankalasti saavutettavaan Haapalan rantaan järjestyi naapurini avustuksella. Hän palasi illalla Islalla takaisin, mutta minä ja kolme muuta kaveria jäimme yöksi saareen. Mökkinämme oli Nuotta, jonka totesin jo viime kesänä hyväksi majapaikaksi.

Maisaaressa Patrik Qvarnström piti pian tervetuliasmaljojen jälkeen avajaispuheen, jossa hän kertoili muun muassa yrityksensä historiasta.

Alkupuheiden jälkeen päärakennuksen pihalla oli huutokauppa, jossa tavarat vaihtoivat omistajaa vaivaisella yhdellä eurolla.

Harri Nato Leino huusi vanhan myrskylyhdyn. Periaatteessa olisin itsekin voinut ostaa sen vaikkapa vain koristeeksi.

Maisaaren luontopolku on pistetty parempaan kuosiin sitten viime syksyn. Infotaulut uusittu ja taisipa erään ojan yli menevä lankkusiltakin olla tuore.

Polulta pääsi Varvin tilalle, autiotalolle, jonka pihalla oli tarjolla saarella työharjoitteluaan suorittavan Timo Mätön grillaamia makkaroita.

Aivan erään helsinkiläistuttuni, roudari Renska Koiviston, näköinen Mättö paljastui hänkin Koiviston tuttavaksi kun mainitsin yhdennäköisyydestä. Samalla kävi ilmi, että Mättö on ollut kuskina lukuisille suomalaisbändeille Euroopan kiertueilla. Maailma on pieni.

En ollut ampunut sitten lähes kolmenkymmenen vuoden takaisten armeija-aikojen. Niinpä tartuin into piukassa värikuulapyssyihin ja annoin palaa. Isommalla vehkeellä en jostain syystä oikein osunut, mutta pienempi pyssy oli kuin tehty meikäläiselle. Taulut vaan kolisivat kun räiskin menemään.

Patrik Cateringin 20-vuotissyntymäpäivät oli kaiken kaikkiaan hieno tilaisuus. Päivän ohjelma oli erittäin kattava, eikä nälkäkään päässyt kertaakaan yllättämään.

Varmasti jossain vaiheessa suvea tulee jälleen käytyä Maisaaressa, viimeistään elokuussa kun olen kesälomalla. Vepsän ulkoilusaareen liikennöivä MS Lily saisi ajella myös Maisaareen edes muutaman kerran viikossa, jolloin pääsy sinne helpottuisi huomattavasti. Joskus muinoin niin on kuulemma ollutkin, enkä ymmärrä miksei voisi olla nykyäänkin. Turku Touring herätys!